3.3.2026
Ajattelin alkaa käyttää tätä osiota vapaamuotoisempana blogina, johon kirjoittelen päästäni mitä milloinkin, koska miksikäs ei. Ehkä ajatukseni herättävät jotakin muidenkin mielissä. Ne ovat vain omia ajatuksiani ja mielipiteitäni, eikä minulla ole suurta tarvetta yrittää kääntää toisia omalle kannalleni. Ajatuksiani voi sen sijaan itse kukin halutessaan pohtia päissään, jos siltä tuntuu, kuten kulunut vitsini kuuluu; eikä ole pakko olla päissään. En minäkään ole noin 99,9 % ajasta. Täällä tulee kukkimaan sama huumori kuin kursseillanikin. Minne puujalkani ja sanaleikkini piilottaisin, jos en tekstiini…
Tervetuloa joka tapauksessa lukemaan!
Tämä blgiteksti etenee nettikirppistelyn ihmeellisestä maailmasta suunnitelmissa olevaan muuttooni pääkaupunkiseudulta pois.
Henkisessä tai ehkä enemmänkin New Age -skenessä on melko tavallinen ajattelutapa, että kun ihminen rakastaa ja arvostaa aidosti itseään sekä on parhaansa luotettava toisille, hän vetää puoleensa peilinä samaa ulkopuolelta.
Näin minäkin aikani ajattelin. Osittain varmaan totta, mutta ei käytännössä aivan kaikkialla kuitenkaan. Sen sijaan saattaa herätä johonkin muuhun. Kuka mihinkin.
Jos sukeltaa esimerkiksi Facebookin kaupunginosakirppisten maailmaan myyjän roolissa, voi kokea nopeasti tylyn herätyksen lukemattomien ohareiden muodossa, jos ei olisi sitä jo muuten hoksannut.
Jos myyn jotakin tuotetta, tottakai oletusarvoisesti olettaisin tuotteen varanneen ja noudon sopineen ihmisen tulevan suunnilleen ajallaan paikalle tai ilmoittavan, jos ei pääsekään. Niin minä itse ainakin tekisin. Jos varaan jonkun toisen ihmisen aikaa johonkin, en jätä sitä vain käyttämättä ilmoittamatta asiasta edes toiselle mitään. Miksi? Haluaisinko tulla itse kohdelluksi niin että joku sitoi aikaani ja jätettiin vain roikkumaan toista odottaessa? Ei tuntuisi sopivalta sellainen. Tuntisin olevan raskaamman luokan mulkero. Ei sillä yleensä muuten niin väliä, mitä joku toinen minusta ajattelee, mutta se painaisi itseäni. On siten ystävällistä toimia tavalla, joka ei herätä itsessä mitään ikävästi painavaa. (Reikin viides periaatekin muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi olla ystävällisiä, ja kuten eräs reikiopettajistani, Kari Paulus, hyvin sanoi kursseillaan, reiki on myötätuntoharjoitusta yksilöä itseään ja toisia kohtaan.)
Olen myynyt nettikirppiksillä ajoittain jotakin niin kauan kuin muistan, koska kierrätän mielelläni itselleni tarpeettomaksi jääneitä asioita eteenpäin, mutta tässä alkuvuoden 2026 mittaan olen todistanut toistuvasti uutta ja hyvin hämmentävää ilmiötä: ostaja ei ilmoita mitään esteestään vaan odotuttaa itseään. Kun myyjänä lopulta kysäisen suunnilleen että mihin hän unohtunut, sitten saattaa löytyä vastaus tai syy, ja halutaan yrittää samaa seuraavana päivänä tai ensi viikolla uudestaan. Joku teki tuon neljästi, minkä satuin poikkeuksellisesti sallimaan siksi ettei kyseiselle tuotteelle ollut ketään toistakaan silloin jonossa.
Aloin kyllä jo miettiä, että on melkoisin hassua, että nimenomaan myyjän täytyisi kysellä toistuvasti saman tai jopa useammankin ihmisen perään, että minne unohduit… oletko tulossa? Ostajan/tuotteen noutajan kai voisi odottaa olevan aktiivinen itse, mutta ei. Olenko myyjänä ikään kuin heidän äitinsä, jonka roolina on muistuttaa, että ”mitä sanotaan, kun saat jotakin”? Löydän itseni nykyisin kirjaamasta ilmoituksiini jo valmiiksi, että älä varaa jos on taipumusta ohariin ja toisen ajan tuhlaamiseen. Sellainen vähän tympääntyneen sävyinen käytöskouluttaja, vaikka tuollainen nyt olisi ihan minimikohteliaisuutta.
Ei nyt ole tarkoitus tässä osoitella kuitenkaan sormella sen enempää, vaan päädyin siitä miettimään melko pian, miksi osa ja aika suurikin osa meistä näköjään kokee sopivaksi tehdä ohareita jopa toistuvasti. Mikä on silloin mielessä huonosti? Monilla on tietysti eri tavoin haastavia elämäntilanteita ja nykyelämää luonnehditaan Suomessa joskus hyvin kuormittavaksi, mutta kysyn myös mielessäni, mikä on perimmäinen syy. Minkä kaiken pitäisi olla toisin, jotta emme kohtelisi toisiamme näin? En nyt tarjoa tässä valmiita ratkaisuja, vaan esitän vain kysymyksiä, joita voimme halutessamme pohtia, päissämme tai selvinä. (Kas vain ja oho, sama puujalka jo toisen kerran samassa blogissa. Ylitän nyt jo itseni.)
Kyllähän jokaiselle tulee joskus ylivoimaisia esteitä, mutta voisihan silloin informoida heti, että ei nyt pääsekään ja myy vaikka seuraavalle. Syytä ei tietenkään ole pakko kertoa. Peruutuksesta informoiminen on kuitenkin toisen ajan kunnioittamista. Sen tekemättä jättäminen taas kertoo sen kunnioittamisen puutteesta. Selvästikään oman aikansa arvostaminen ja rajojen laittaminenkaan ei ole ollut ratkaisu tuohon, ja vastaavanlaisesta epäluotettavuudesta kuulen monilta muiltakin, joten ratkaisu on kai vain lopulta ns. lakata myymästä tai tarjoamasta mitään. Se on yksinkertaisin tapa pitää asia kurissa. Omaan toimintaansa pystyy vaikuttamaan, mutta toisten luotettavuuteen taas ei.
Sama ilmiö kuin viime vuoden lopussa, jolloin olin varautunut pitämään täällä Espoossa reiki-illan. Siihen on sitovampi ilmoittautuminen, koska tila on pienehkö ja alaovella on ovikoodi. Useita ihmisiä oli ilmoittanut osallistuvansa, joista valtaosa varmaksi, ja pari sillä tavalla että tulee jos pääsee muilta asioiltaan. Heistä yksi ilmoittikin etukäteen peruvansa tulonsa. Kaikki loput tekivät oharin ilmoittamatta edes mitään. Se oli todella hämmentävä tilanne. Ainutlaatuinen tässä 8-vuotisella urallani. Näin hukkasin iltaani ensin valmistautumiseen ja paikkojen kuntoon laittamiseen, ja sitten kello 18-21 tyhjänpanttina odottaen, tuleeko ilmoittautuneista edes joku paikalle. Aikaisempina vuosina pitämissäni illoissa ei sentään tällaista massaoharia esiintynyt.
Tunnustelin siinä illalla, mitä tämä nyt itsessäni herättää, ja tulin siihen tulokseen että ilmeisesti universumi näytti näin, että tätä ei kannata tarjota täällä enää jatkossa. Menkää jatkossa Helsinkiin Usui Reiki Ryoho ry:n kerran kuukaudessa perjantai-iltana pitämiin reiki-iltoihin. Niissä minäkin kävin joskus aikansa.
Se massaohari-ilta oli myös varmaankin myös jo vahvempi vinkki minulle itselleni, että minua kutsutaan jo muualle. Aikani täällä Espoossa on tullut päätökseensä, minkä olen kyllä tuntenut jo muutenkin pidempään. Olen vain sivuuttanut sitä faktaa mielessäni jo aivan liian kauan. Oikeastaan jo kolme vuotta. Olen jäänyt tänne silti jonkinlaisesta liiallisesta velvollisuudentunnosta osa-aikatyöni työnantajaa kohtaan ja viimeisimmäksi myös siksi, että oli onni löytää lopultakin sisäilmaltaan terve ja homeeton koti, jossa olen asunut marraskuusta 2024 lähtien. Aina kun muuttaa uuteen vuokra-asuntoon, ei voi olla etukäteen täysin varma, millaisessa kunnossa se tuolta osin on. Minua pitivät täällä lopulta väärät syyt. En tuntenut täällä enää mitään inspiraatiota ja aikaa ja energiaa kului kohtuuttoman tuntuisesti joka kerta, kun lähtin kotoa jonnekin. Julkisilla kulkien kaikkeen kuluu täällä käsittämättömästi aikaa ja harvat tarpeelliset paikat ovat kävelyetäisyydellä. Se alkoi syödä ihmistä vuosien mittaan ja sai jäämään yhä enemmän vain kotiin.
Muutamat asiat sekä nykyisin asumassani kerrostalossa että elämässäni muutenkin ovat viime kuukausina alkeneet muistuttaa minua entistä voimakkaammin siitä, että olisiko jo oikeasti aika painaa kytkintä. Olen tunnistanut sisäisen kutsuni toiselle paikkakunnalle selvemmin kuin aikaisemmin.
Niinpä tein lopultakin vakaan päätöksen tässä helmi-maaliskuun vaihteessa tehdä asialle konkreettisesti jotakin. Päätin toisin sanoen lähteä sinne, minne tunnen itsessäni eniten mielenkiintoa. Tuleva kotikaupunkini ei ole uusi päähänpisto. Se on ollut Suomessa jollakin tasolla minulle vaihtoehto hyvin kauan. Jätän toisin sanoen pääkaupunkiseudun jo tämän vuoden alkupuoliskolla taakseni. 5.3.2026 tuleekin täyteen tjo asan 10 vuotta Espoossa. Sitä ennen 7,5 vuotta Helsingissä. Tämä on jo riittävästi koettu.
Reiki-illat ja -kurssit pk-seudulla ovat siten osaltani ohi. Kiitos kaikista kohtaamisista, joita täällä on vuosiini mahtunut!
Aikani täällä tulikin loppujen lopuksi odotettua nopeammin päätökseensä. Minun täytyi vain tulla aidosti tietoiseksi siitä, että tämä alkaa olla tässä, ja on jo korkea aika kokea jotakin muuta. Jatkan reikihommia kyllä myös uudella kotipaikkakunnallani. Informoin sitten kun se on ajankohtaista. Jätän paikkakunnan vielä teille muille yllätykseksi. Elämässä on hyvä olla toisinaan yllätyksiä itse kullekin. Olkoon tämä nyt tällainen reiki-Katrinan pääsiäismuna, joka kuoritaan kääreestään hieman myöhemmin. En sitten tiedä, miltä se sisältö mahtaa maistua muille. Minulle tämä universumini tarjoama potku persuuksille, että ”joskus hiukan hidas tekoblondi hei, ymmärräpä nyt jo lähteä muualle”, maistuu joka tapauksessa ihan riittävän hyvin.
Näin korkattiin kevyempi blogityyppinen kirjoittelu täällä kotisivullani. Jatketaan joku toinen päivä toisella aiheella.