Kuka olen? 2020-02-14T20:10:33+00:00

KUKA OLEN?

Terve,

olen espoolainen reikiopettaja ja energiahoitaja. Viralliset tittelit ovat Reiki Master, Access Bars -hoitaja, Theta Healing Practitioner, intialainen päähieroja ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Elämänpolun numero numerologisesti syntymäajasta katsoen 11 ja koko nimi Katrina Celeste Angelica Lumikallio. Nimikirjainten KCAL voi ajatella olevan energiahoitajalle melko sopivat. Tahatonta arjen komiikkaa…

Olen myös Reikihoitola Lumikallion onnellinen perustaja ja omistaja. Tämä yritys syntyi kesällä 2018 ja saan tehdä siinä omaa unelmatyötäni. Toimipisteeni on kaunis kotini merellisessä Espoon Kivenlahdessa.

Yrittäminen on minulle sivutoimista työtä, mutta yhtä kaikki unelmatyöni. Toimin lisäksi eräälle sokealle ihmiselle henkilökohtaisena avustajana. Myös tämä on unelmatyötäni. Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt elämääni nämä asiat ja aivan mahtavia ihmisiä, jotka tuottavat helposti iloa ja saan palvella samalla yhteisöä.

On minussa nähtävissä ajoittain pieni aktivistin poikanenkin. Täydentävät hoidot kaikille -kansalaisaloite toi viimeisimmäksi sen puolen esille, kun päädyin kutsusta työskentelemään vapaaehtoisena sen sosiaalisen median aktiivien joukkoon. Kansalaisaloite ei saanut tarvittavia 50 000 nimeä, vaan hieman alle 28 500, mutta sekin oli hyvä tulos ilman valtamedian huomiota ja tukea  –   ja keskustelu tulee jatkumaan. Tämä ei ollut loppu, vaan uusi alku. Kansalaisaloite avasi keskustelun näistä hoidoista ja niiden asemasta, ja siinä tuli sanoitetuksi tarve tehdä jo olemassa olevasta täydentäviä hoitoja (mm. akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus, vyöhyketerapia, reiki) koskevasta tutkimuksesta puolueetonta metatutkimusta. Tästä syntyy uusi kansanliike, ellei jo syntynytkin.

Toimin myös yhdistyspuolella. Syksyllä 2019 perustettiin uusi yhdistys nimeltä Energiahoitajien tuki ry, jonka perustajajäseniin ja nykyiseen hallitukseen kuulun. Olemme yhdistyksenä osa laajempaa Luontaishoitoalojen Foorumi ry:tä.

Reikipolustani: Opiskelin ensin länsimaista Reikiä opettajatasolle saakka. Kyseessä oli Reiki-yhdistyksiin kuulumattomalla eli ns. vapaalla opettajalla opiskeltu Usui/Tibetan Reiki, The International Center For Reiki Trainingin perustajan William Lee Randin jalanjäljissä. Tämä espoolainen opettajani oli nimeltään Sanni Nevalainen.

Kiinnostuin kuitenkin jo tämän opiskelun aikana japanilaista Reikiä tutkineiden Reiki Masterien teksteistä, ja koin länsimaisen Reikin oppini hieman ohueksi. Erityisesti Frans Stienen ja Frank Arjava Petterin kirjat viehättivät minua, ja olen jatkanut mm. heidän reikitekstiensä parissa myöhemminkin.

Menin lopulta syksyllä 2019 Helsinkiin Usui Reiki Ryoho ry:n (perinteisen japanilaisen Reikin yhdistys Suomessa) kurssille tekemään Reiki 1 -tasoni uudelleen japanilaisesta näkökulmasta. Koen tämän olleen hyödyksi sekä omalle Reikin harjoittamiselleni että opettajuudelleni. Opettajanani toimi tällöin Nina Näränen, joka puolestaan oli opiskellut Kari Pauluksella. Kari Paulus taas on opiskellut Reikiä Japanissa Usui Reiki Ryoho Gakkain kolmella eri opettajalla opiskelleella Masaharu Uenolla. Gakkai on itsensä Mikao Usuin 1920-luvulla perustama ja siitä asti olemassa ollut japanilainen reikiyhteisö.

Oma opetukseni on nykyisin japanilaisen ja länsimaisen Usui / Tibetan Reikin fuusiota. En edusta puhtaasti kumpaakaan, vaan näen molemmissa hyvää, ja koen että kumpaakaan tiukasti valitsematta on itselleni resonoivin tapa elää ja opettaa Reikiä. Reiki on Reikiä suuntauksesta riippumatta, ja eri suuntaukset ovat vedonneet erityyppisiin ihmisiin. Niiden paremmuusjärjestykseen laittamiset ovat omasta näkökulmastani katsoen tarpeettomia.

Jos tarkempi reikisukupuuni kiinnostaa, se on nähtävissä Reikihoitola Lumikallion Facebook-profiilissa ja Instagramissa yhtenä kuvana, sekä sen saa myös minulta pyytäen nähtäväksi. Kursseillani se kuuluu tietenkin kurssimateriaaliinkin.

Energiahoitajana hoidan Reikillä ja teen myös Access Bars -hoitoja. Nämä ovat tietysti eri lajit ja eri kerroilla harjoitettavia hoitomuotoja. Theta Healingin oppini kulkee mukana lähinnä osana omaa tietoisuuttani.

Teen jonkin verran myös intialaisia päähierontoja. Kävin intialaisen päähieronnan kurssin Helsingissä Superfiiliksen Marjolla loppuvuodesta 2019, ja olen siitä alkaen harjoittanut pienessä määrin myös tätä hoitolajia. Siinäkin välitetään energiaa, joten se on kevyen rentoutushieronnan ja energiahoidon yhdistelmä. En ole kovakätisin hieroja, vaan tämä on kevyt rentoutushieronta. Reiki virtaa minulla myös sen aikana, mutta Mervin opettamassa versiossa myös välitetään tarkoituksella energiaa. Siinä painetaan myös joitakin akupisteitä. Tämä hieronta tapahtuu sisävaatteet päällä ja ilman öljyjä.

Aikaisemmalta koulutukseltani olen Jyväskylän yliopistosta vuonna 2007 valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri. Tärkeimmät aineeni olivat sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimus, musiikkitiede ja kasvatustiede. Aloitin musiikkitiede pääaineena, ja vaihdoin kahden vuoden jälkeen pääainetta. Filosofia kiinnosti myös ja kävin esim. tieteen etiikan sekä argumentaation ja retoriikan kursseilla, mutta en ehtinyt ottaa filosofiaa virallisemmin sivuaineekseni. Valmistuin nimittäin neljässä vuodessa ja kahden viimeisen vuoden maisteriohelma oli tiivis. Se rajasi opiskeluaikani yhteensä neljään vuoteen. Sitäkin aikaisemmalta ammatiltani olin leipuri.

Minulle on ilo tuoda kauttani maailmaan kokemusta rauhasta ja universaalista Rakkaudesta / Valosta. Voit kokea niitä lyhytkestoisemmin hoidoissani ja Reiki-iltojen ryhmähoidoissa. Kun tulet minulle opiskelemaan Reikiä, opit kokemaan niitä toivottavasti myös itsestäsi lähtevästi eli lopulta pysyvämmin.

Reikiä jo opiskelleille sanon, että itsehoito on tärkeää muistaa, mutta myös toisilta saatavat hoidot tukevat hyvinvointia. Reiki-illat tarjoavat ryhmähoitoihin hyvän mahdollisuuden vain 5 € ovirahalla. Lisäksi tapaat näissä illoissa toisia Reiki-ihmisiä muutamien tuntien ajan, mikä on aina antoisaa. Suosittelen lämpimästi! Hoidan sinua tietenkin mielelläni myös 1-1,5 tunnin tapaamisten muodossa.

Metafysiikka ja monenlaiset vaihtoehtoiset tavat huolehtia omasta hyvinvoinnista ovat kiinnostaneet minua niin kauan kuin muistan. Reikin tielle lähdin kuitenkin vasta myöhemmin elämässäni.

Lapsuudenkotini ahtaan uskonnollinen ja tällaisiin asioihin hyvin tuomiten suhtautuva ilmapiiri hidasti minua nuorempana, mutta positiivisena kääntöpuolena on se, että tunnistan tänä päivänä, mistä sellainen ajattelutapa ja kokemus kumpuavat (ehdollistunut pelko kaiken pohjalla) ja pystyn suhtautumaan sekä omaan menneisyyteeni että vastaavia asioita (niiden kaikilta puolilta) kokeviin tai kokeneisiin toisiin ymmärryksellä ja ilman tuomintaa. Ymmärrys vapauttaa. Sama universaali Rakkaus / Valo loistaa jokaisen uskonnon ja muiden henkisten polkujen ytimessä, mutta sen kirkkain tietoisuus on tullut hukatuksi ihmisten siihen päälle luomien rajoitusten ja ansiosta. Koen että sitä löytää itsestään helpommin vaikkapa juuri Reiki-meditaatioiden avustamana.

Näkemisiin!

Suorittava elämän etsijä

Elämäni alkoi huhtikuun lopussa 1977 ainoana lapsena Itä-Suomessa syrjäseudulla sijainneella pienellä lypsykarjatilalla. Vietin siellä ensimmäiset 19 vuotta, kunnes lähdin lukion jälkeen ensin Jyväskylään opiskelemaan, ja reilut kymmenen vuotta myöhemmin pääkaupunkiseudulle töihin. Elämä kulki kai melko tavanomaista rataa sikäli, että yritin elää kuten ihmiset yleensäkin ja onnistua ns. normaaleissa asioissa: saada koulutuksen jälkeen työtä ja luoda onnistuneen uran sekä saada perheen.

Mikään näistä ei lopulta toteutunut, tai ei ainakaan tavallisimpien kaavojen mukaan. Erityisesti käsieni terveys, jaksamiseni ja muutamat muutkin asiat tulivat ylittämättömän tuntuisiksi esteiksi työhyvinvoinnille lähes työssä kuin työssä. Lisäksi palkka oli ollut joka työssä niin pieni, että lisäksi tarvittiin yhteiskunnan tukia. Yleensä päädyin pian loistavista todistuksista ja parhaani yrittämisestä huolimatta työttömäksi tai sairauslomalle. YT-neuvottelut tulivat sopivasti kohdalle tai koko työnkuva katosi työn siirryttyä vieläkin halvemmalla tekevään maahan, tai määräaikaisuuksia ketjutettiin vuodesta toiseen, ja kokeilinpa 0-tuntisopimustakin lopulta todella 0-tunneilla.

Tämä nykyistä muistuttava henkinen polkuni lähti etenemään kunnolla vasta noiden kuvioiden jälkeen, noin 40-vuotiaana. Siihen asti voi sanoa minun eläneen jopa matalalla energialla. Siihen ohjasi myös lapsuuteni kotitausta vanhempieni ahtaan uskonnollisuuden ja muun ahdaskatseisuuden kautta.

Lapsuudenkotini pikkupaikkakunnalla maalla oli jo toisessa sukupolvessa helluntailainen, mitä voidaan luonnehtia tiukan uskonnolliseksi ja vanhoilliseksi kasvuympäristöksi. En kuitenkaan omaksunut sen oppeja koskaan itselleni syvemmin, vaikka tietysti ne vaikuttivat aikansa elämääni vanhempieni suorasanaisten näkemysten ansiosta.

Minussa oli silti jo varhain olemassa uskonnon rajat ylittävä mielenkiinto ihmisen syvintä olemusta kohtaan sekä jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne erityisesti siinä yhteisössä; ehkä laajemminkin tässä yhteiskunnassa. Lapsuudenkotini ei erityisemmin tukenut uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolelle kurottavaa puoltani. Vanhemmat pelkäsivät kovin sieluni puolesta.

Ei-heterona sovin myös hyvin huonosti helluntailaisuuden hyväksymään ihmismalliin, johon kuuluu parisuhde vain vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa ja seksi kuten pitkälti muutkin tunteenosoitukset vasta avioliittoon. Vanhempani toki kokivat, koska hyväksynnän osoittaminen minun elämänpolkuani kohtaan olisi asettanut heidän omat sielunsakin vaaraan joutua helvettiin tämän elämän jälkeen. Syntiä kun ei saa hyväksyä, mutta ihminen itse toki hyväksyttiin…

Paitsi että jälkeenpäin koen, että ei oikeasti hyväksyttykään nimenomaan itsenäni. Jos joku sanoo, että rakastamme kyllä sinua, mutta emme voi hyväksyä elämäntapaasi, eihän minua rakasteta itsenäni silloin, kun kyseessä on jokin itseeni olennaisesti kuuluva osa. En kuitenkaan mukautunut siinä mihinkään muutospaineeseen. Ymmärrän kyllä heitäkin, kun katson hetkellisesti heidän lähtökohdistaan käsin ja olen antanut heille anteeksi sekä siirtynyt tässä eteenpäin. Ei ole enää tarvetta suhtautua tuomiten myöskään tuohon uskonnolliseen maailmaan, vaikka olenkin itse irtautunut siitä enkä koe sitä omakseni. Näen, miten siellä hallitsivat pelko ja erillisyyden tunne toisista, Jumalasta tai Valosta (miksi haluattekaan sitä nimittää) ja omasta voimasta. Se oli ulkoistettu itsen ulkopuolelle johonkin korkeampaan ja tuomitsevaan olentoon. Tämä elämä tuli elää sen olennon säännöillä itseä rajoittaen ja toivoen sen ansiosta valoisaa tuonpuoleista.

Tiedostan jälkeen päin myös, että kunnankirjaston parapsykologiahyllyn läpi kahlaaminen (psykologiahyllyn lisäksi) saattoi hieman häiritä kotonani, koska sekään ei sopinut siihen uskonnolliseen maailmaan, mutta sain kuitenkin onnekseni lukea kouluaikaan vapaasti kaikkea, mitä halusin. Ei maatilan kiireisen elämän keskellä edes ehditty tarkkailla suuremmin, mitä luin. Minuun oltiin tyytyväisiä, kun kouluarvosanat pysyivät hyvinä, ja pysyiväthän ne, varsin vähällä vaivannäölläkin.

Menin hyvin sujuneen lukion ja ylioppilastutkinnon jälkeen itsellenikin hienoiseksi yllätykseksi ammattikouluun. Opiskelin itseni leipuriksi ja toimin myös joitakin vuosia leipurina keskisuuressa keskisuomalaisessa leipomossa. Sain tämän uran tuloksena vuosituhannen alussa kaksi kroonisiksi jäänyttä tenniskyynärpäätä, muitakin käsien nivelongelmia ja selkävaivoja, jotka rajoittivat siitä eteenpäin ammatinvalintaa ja myös vapaa-ajan harrasteita. Urani leipurina loppui siten muutamaan vuoteen. Se oli ohi jo 25-vuotiaana, ja sen jälkeen oli vaikeaa keksiä terveyden ja mielenkiinnon osalta, mitä ryhtyisin tekemään seuraavaksi.

Palasin opiskelemaan ja tällä kertaa hakeuduin akateemiseen maailmaan. Aloin opiskella päätoimisesti musiikkitiedettä Jyväskylän yliopistossa, ja vaihdoin pääaineeni kahden vuoden kuluttua musiikkitieteestä naistutkimukseksi. Sen toinen ja paremmin kuvaava nimi on sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimus. Vietin Jyväskylän yliopistossa päätoimisena opiskelijana vuodet 2003–2007. Suoritin kuitenkin liikaa nimenomaan käsilläni. Jouduin jakamaan kirjoittamisen kotona osiin päivän mittaan tarkkaan ajoitetusti, jotta ehdin kaiken käsieni jollain lailla sallimissa rajoissa tehden. Siten ei jäänyt elämään vapaa-aikaa tai muuta elämää kuin se opiskelu, ja kolmannen opiskeluvuoden aikana alkoi olla burn outin oireita havaittavissa. Suoritin kuitenkin maisterin tutkinnon yhteensä neljässä vuodessa, mikä oli tarpeettoman nopeasti, ja vapaa-ajattomuuden ja käsistäni turhautumisen tuloksena oli sen jälkeen melko täysimittainen burn out koettavana. Inspiraatio kaikkeen oli poissa.

Jatkuvat käsivaivat estivät minua työllistymästä myöskään akateemiseen maailmaan, koska käsieni nivelet eivät sietäneet jatkuvaa kirjoittamista ja tietokonetyöskentelyä. Tämä tuli selväksi jo opintojeni lopussa suorittamassani kolmen kuukauden mittaisessa työharjoittelussa Jyväskylän yliopiston laitoskirjastossa. Pystyin olemaan töissä Burana kuussatasen voimin ja harjoittelu päättyi viimeisen kuukauden aikana lopulta sairauslomaan. Käsistäni ei löytynyt jo ennestään olleiden tenniskyynärpäiden mitään sellaista, mitä niistä olisi voitu korjata. Ei edes tenniskyynärpäille voitu mitään. Silti jatkuvat kivut ja kuumotus rasituksen takia sorminivelissä, ranteissa ja kyynärpäissä olivat todellisia.

Jäin omasta halustani kotiin noin vuodeksi työttömäksi miettimään, mitä seuraavaksi. Muutin Helsinkiin ja kokeilin vajaan vuoden ajan työtä telemarkkinointifirmassa ensin puhelinhaastattelijana, mikä ei sopinutkaan minulle, koska ahdistuin liikaa soittamisesta ja jatkuvasta luurin lyömisestä korvaani. Sain jatkaa tallentajana, missä viihdyinkin, mutta se taas oli pelkkää tietokoneen naputtelua, mikä palautti elämääni jatkuvat käsien nivelkivut. Työni siirrettiin lopulta jossakin vaiheessa Viroon, jossa joku teki sen vieläkin edullisemmin, ja jäin jälleen työttömäksi. Mitä tällä kertaa?

Mielessä oli ollut jo kauan perheen perustaminen. Niinpä oli sen aika, ja siten kuluikin kotona ikävuodet 33-40. Sain yksin eli ilman minkäänlaista puolisoa tai parisuhdetta sukusolujen luovutussopimuksella perustetun perheen: kolme ihanaa ja jo valmiiksi monille näkymättömämmän maailman asioille avointa uuden ajan lasta. Vajaat 10 vuotta kotona ainoana aikuisena kuitenkin veivät veronsa ja päädyin kokemaan elämäni toisen burn outin noin kymmenen vuotta edellisen jälkeen. Luovuin lapsistani sen tuloksena ja heillä on parempi elämä jaksavien aikuisten kanssa perhehoidossa sijaiskodissa toisella paikkakunnalla.

Tiedostan jo, että fyysisen tason jaksamiseni ei ole niin loistokasta, että pystyisin toimimaan riittävästi perheen ainoana aikuisena koko ajan, ja hoitamaan sen lisäksi myös työt ja pitämään riittävästi huolta itsestäni. Jostakin oli pakko luopua, jos halusin kokea tässä elämässä vielä iloakin enkä pelkkää väsynyttä suorittamista. Tämä oli lopulta hyvältä tuntuva ratkaisu.

Yhteiskunta 9-vuotiaan esikoiseni lääkärin ja sosiaaliviranomaisten muodossa tosin vuoden 2019 lopussa vaikutti siten, että minun ei olekaan sallittua puhua  työstäni (ja sen laajuuden huomioiden oikeastaan elämäntavastanikaan) oikeastaan mitään lapsilleni eikä myöskään hoitaa heitä millään tavalla millään energiahoitomenetelmällä. He voinevat sen puolesta tutustua todelliseen minuun vasta sitten, kun he ovat lähes aikuisia ja heillä on päätösvalta tehdä itse, kuten haluavat. Siihen asti he ovat tekemisissä vain jonkin kavennetun versioni kanssa, joka sensuroi koko ajan sitä, mitä puhuu ja miten on, silloin kun on nälköpiirissä tai kuuluvilla  –  eli varsin vähän puhun ja olen. Aikansa kutakin. Tämä maa ei ollutkaan vielä valmis meihin.

Kuten edellisestä voi päätellä, monenlaista on tullut kokeiltua ja nakutettua päätä siinä samalla seinään, ennen kuin löytyi jotakin, mikä on todella mielekkäältä tuntuvaa ja myös käsieni rajoituksille sopivaa työtä. Jokusen mutkan matkan varrelta olisi voinut jälkeenpäin ajateltuna jättää kokematta, mutta kuten sanonta kuuluu, ei voi tietää sitä mitä nyt tietää, ennen kuin tuli tietämään sen. En ole menneistä kokemuksista katkera, vaan kiitollinen, että ne ovat lisänneet jälkeenpäin katsottuna ymmärrystäni. Huima matka, joka toki jatkuu yhä, mutta uskomattoman paljon paremmassa energiassa kuin ennen.

Palatkaamme kuitenkin vielä yliopistovuosiini. Kiinnostuin siellä alle kolmekymppisenä erityisesti aineista, joissa painotettiin itsenäistä ja kriittistä ajattelua. Erityisesti kiehtoivat yhteiskuntapolitiikka, filosofia ja sukupuolentutkimus. Se johti myös siihen, että luovuin musiikkitieteestä pääaineena kandin tutkinnon jälkeen. En kokenut sitä riittävän kiinnostavaksi pidemmän päälle, koska painopisteeni oli vaihtunut jo tämän maailman laajemman ymmärtämisen hakemiseen. Ne vuodet palvelivat siten hyvin, vaikka uuvuinkin keholleni väärällä tavalla suoritettuani. En tajunnut pysähtyä silloin heti riittävästi eikä ympäristöstäkään löytynyt sopivaa apua, joten väsymys roikkui mukana jossain määrin vuosikaudet ja se paheni uudelleen lasten myötä, jolloin ei ollut mahdollista levätä eikä pitää riittävästi huolta itsestä ajan ja joidenkin  muidenkin resurssien puutteen takia.

Olin ajatellut yliopistossa opiskellessani alun perin jatko-opintoja ja tutkijan uraa, mutta käsiongelmat ja uupumisherkkyyteni esille tuleminen asettuivat esteiksi sen eteen. Tämä ei harmita enää, koska siellä olisin ollut sidotumpi ulkopuolelta tuleviin tutkimusaiheisiin ja rahoitus oli määrännyt, mitä voin tutkia ja mitä en, mikä puolestaan ei tunnu kiinnostavalta vaihtoehdolta.

Olen tällä hetkellä vapaa tekemään aidosti mielekkäiltä tuntuvia asioita sekä itseni että toisten hyväksi. Se ei olisi ollut yhtä selvää entisillä suunnitelmillani. Käsitän nykyisin myös, että uupumiselle ja masentumiselle altistaa esimerkiksi oman sielusuunnitelman vastaisesti eläminen. Yritin elää siihen saakka yhteiskunnassa tavanomaista ja melko kutistettua elämää ”tarpeettoman pienenä minänä”, joka ei ole tietoinen syvemmästä itsestään ja kaikista henkisistä ulottuvuuksistaan. Selvästikin tarvitsin tuollaisia asioita pysäyttämään itseni ja arvioimaan uudelleen elämäni kulkua. Asioilla on monia puolia. Kaikesta voi olla lopulta myös kiitollinen, kun sopivasti katsotaan.

Kohti uutta

Elämäntilanne pakotti lopulta 2010-luvun loppupuolella etsimään ratkaisuja omatoimisesti länsimaisen lääketieteen ulkopuolelta, koska elämä oli pysäyttänyt minut melko täydellisesti ja lähes kaikki sen osa-alueet hajosivat vuoden sisällä. Niin päädyin pitkästä aikaa vanhan mielenkiinnonkohteeni, metafysiikan, pariin.

Muutamat internetistä löytämäni ohjatut Theta Healing -meditaatiot ja itseni puhdistaminen valovisualisoinnin (eli valona koettavan energian) avulla olivat hyvä alku. Koin niiden korjaavan oloani lyhytkestoisesti hyvin nopeasti, ja käytinkin vain niitä jonkin aikaa. Niitä tarjosivat verkossa englanniksi mm. Pure Light 11111 -sivuston omistaja Allera Dawn sekä muutamat muut, joiden nimet olen jo unohtanut. Energiahoitamiseni tausta on siten Theta Healingissä ja valomeditoinnissa jo ennen kuin edes tutustuin Reikiin.

En tiennyt siihen aikaan, että ne ohjatut netistä löytyneet meditaatiot edustivat Theta Healingia. Tunnistin sen vasta kesällä 2019 mentyäni itse Theta Healingin peruskurssille. Asia tuntuikin yllättävän tutulta ja silloin tiedostin, että olin käyttänyt Theta Healingia itseeni englanniksi jo vuosia aikaisemmin hyvin tuloksin. Kurssilla se tuli eteen isuomeksi. Niissä aikaisemmissa videoissa ei vain mainittu käytetyn meditaatiotekniikan nimeä.

Kotimaisten reikiopettajieni (ensin länsimaisen Reikin Sanni Nevalainen ja myöhemmin japanilaisen Reiki-suuntauksen osalta Nina Näränen) ja Theta Healingin opettajani (Antti Quanta) lisäksi merkittäviin oppaisiin omalla kehityspolullani on kuulunut Yhdysvalloissa asuva Reiki Master, Valokielellä aktivoija ja kvanttikosketusta harjoittava henkinen opas nimeltä Keleena Malnar, jonka opetukseen pääsee tutustumaan helposti hänen kotisivujensa, Youtube-kanavansa ja julkisten Facebook-sivujensa kautta. Pidän myös esim. Ammasta ja Eckhart Tollen teksteistä. En seuraa enää ketään, mutta mainitsen tässä heidät itselleni resonoivina henkilöinä.

Olenkin päätynyt viime vuosina ajattelemaan, että kuljen tässä elämässä monien erilaisten maailmankatsomusten läpi. Saan selville mitä ne sisältävät, miltä niiden sisällä tuntuu ja mistä viitekehyksistä käsin ihmiset ajattelevat ja toimivat kuten toimivat. Sen jälkeen voin suhtautua ymmärryksellä kaikkeen siihen, mitä olen nähnyt ja kokenut. En tekisi kaikkea samaa kuin tein itse aikaisemmin ja mitä näen maailmassa, koska se ei tunnu itselleni enää resonoivalta, mutta ei ole tarvetta tuomita toisia. Tunnen Lähteen katsovan minussa silmilläni tätä maailmaa, ja sen katseen luonne on universaali rakkaus riippumatta siitä, mistä joku tulee ja mitä hän on elämässään kokenut.

Olen saanut kokea tähän asti rikkaan elämän. En tarkoita taloudellisesti rikasta, mikä olisikin hyvin kapea tapa ajatella rikkautta tai runsautta. Siinä mielessä olen elänyt aina vaatimatonta elämää. Puhun kokemuksellisesta rikkaudesta.

Minua puhuttelee Mahatma Gandhin ajatus ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Kaikki alkaa itsestä ja yleensäkin yksilöstä, vaikka yksi ihminen tuntuisikin joskus kovin pieneltä ja merkityksettömältä. Jokaisella on kuitenkin merkitystä. Dalai Lamaa lainaten: ”Jos luulet olevasi liian pieni ollaksesi merkityksellinen, yritä nukkua moskiiton kanssa.”

Jokaisen elämänpolku on erilainen. Mielenrauhaan ja itsensä tuntemiseen voi päästä monia eri teitä pitkin. Ne puolestaan tukevat fyysistä hyvinvointia. Monista eri paikoista voi löytää omalla polulla auttavia ajatuksia, ja samatkin asiat avautuvat eri ihmisille eri lähteiden kautta. Reikin syvempi olemus on avautunut minulle alun perin muualla kuin Reiki-kursseilta ja -kirjoista. Muualla näitä asioita sisäistettyäni ymmärsin myös Reikin olemusta paremmin. Reikipolku on toki elinikäinen matka ja aina voi oppia lisää. Se on kiehtovaa.

Mitä olen saanut henkisellä tielläni?

Ensisijaisesti voin mainita rauhallisen mielen. Pinnalla kulkevien ajatusten takana on koko ajan aistittavissa äärimmäisen valoisa äärettömyys. Siinä ei ole aikaa eikä tiettyä paikkaa. Ei myöskään persoonaa. Se on puhdas tietoisuus, joka vain on olemassa.

Siihen kuuluu myös ilo ja kyky kokea rakkautta valikoimattomasti kaikkea olemassa olevaa kohtaan. Se ei tarkoita, etteivät monet asiat maailmassa voisi olla paremminkin ja että tämän persoonani ei kannattaisi tehdä mitään sen eteen omalta osaltaan. Tarkoitan, että maailman tapahtumat eivät saa minua raiteiltani eikä arvosteleva katse ei hallitse minussa, vaan hallitsen itse riittävästi omia ajatuksiani. Niiden kautta puolestaan voin päättää itse, mitä tunnen pääasiallisesti elämässäni. Pystyn myös palaamaan omaan rauhaani helpohkosti, jos se järkkyy jostakin syystä hetkellisesti.

Näitä kokemuksia ei pysty kuvaamaan kovin hyvin sanoilla, koska sanat ovat väistämättä latteita eikä kaikelle edes löydy hyviä sanoja. Tämä rauhani kuitenkin välittyy saamani palautteen mukaan kursseilla oppilailleni ja usein myös hoitotilanteissa.

Ulkoiset olosuhteeni voivat olla ajoittain haastavat, ja silti oma sisäinen rauha ja aistimus äärettömyydestä säilyvät kaiken pohjalla koko ajan tunnettavissa olevina perustunteina.

Tunnistan lisäksi nykyisin, mitkä asiat tukevat hyvinvointiani ja mitkä puolestaan vähentävät sitä. Osaan siten asettaa tarvittaessa rajoja, mitä en ole osannut aina. Ei se ole vieläkään kaikissa tilanteissa helppoa, mutta merkittävästi aikaisempaa helpompaa. On siis helpompaa tehdä omaa hyvinvointia paremmin palvelevia valintoja.

Toki tämä kaikki on saanut minut myös nostamaan omia standardejani elämän suhteen. En voi valita enää lainkaan helposti asioita, jotka palvelisivat hyvinvointiani heikosti. En esimerkiksi voisi tyytyä enää menneisyyteni parisuhteiden kaltaisiin suhteisiin, joissa meillä ei ollut paljoakaan yhteistä henkisellä tasolla ja mukana oli jopa halveksuntaa puolin ja toisin toisen maailmankuvaa kohtaan. Koin että enemmän toisilta minun suuntaani, mikä toki sulki tehokkaasti niissä suhteissa vuorovaikutusta ja luottamusta. Päädyin toistuvasti parisuhteisiin, joissa vastapuoli halveksi henkisyydestä kiinnostumista ja täydellinen ateismi oli tyypillisin kohdattava. Opin vaikenemaan ja yritin säilyttää harmoniaa sillä tavalla. Sehän ei tietenkään pitkälle toiminut. Enää ei kiinnosta edes yrittää mitään tuollaista, koska se on hyvin puolinaista elämää.

Nykyisin odotan itsestään selvyytenä sitä, että omia mielenkiinnonkohteita ei tarvitse piilottaa lähimmiltä. Rehellisyys itselle ja toiselle on tärkeää aivan kuten Reikin periaatteissakin ohjataan… Vain itseä voi muuttaa, toisia ei  vastoin heidän tahtoaan. Ymmärrys jokaisen vapaasta tahdosta ja sen kunnioittamisen tarpeellisuudesta on avautunut uusilla tavoilla. Siihen ei sisälly enää tuomintaa kenenkään toisen tietä kohtaan. On vain asioita, joita en itse halua enää kokea, ja asioita joita valitsen kokea.

Fyysisen tason asioista mainittakoon, että lähes 20 vuotta kipuillut polveni on tullut Reikin myötä kivuttomaksi enkä tarvitse polvikivun takia nykyisin mitään hoitoa. Se kärsi aikoinaan raskaassa fyysisessä työssä leipomossa ja vaivasi siitä saakka. Aikaisemmin siihen auttoi vain MSM-jauhe säännöllisesti syötynä.

MSM on ravintorikkiä, jonka käyttö tunnetaan paremmin eläinlääketieteen puolella (esim. hevosten ja koirien nivelongelmien hoidossa) kuin ihmisten hoidossa. Ei sitä ainakaan kukaan lääkäri minulle neuvonut, vaan ohjeena oli lihasten vahvistamista kuntosalilla tai jollakin muulla tavalla, jotta polvi olisi paremmin tuettu. Tämä ei valitettavasti ratkaissut vuosien varrella mitään ja treenaaminen päinvastoin tuotti kovempaa kipua. MSM:llä pystyin pitämään polven kivuttomana, joskin unohdin sen ottamisen ajoittain pidemmiksi ajoiksi, ja kivun palaaminen palautti sen aina uudelleen mieleen. MSM poisti sen aina muutamassa päivässä, mutta tarvitsin sen myös jatkuvasti ylläpidoksi.

Reikiin tutustuttuani huomasin jossakin vaiheessa, että MSM oli ollut kuukausia tauolla eikä kipu palannut takaisin. En tarvitse siihen edelleenkään mitään, vaan polvi tuntuu olevan kunnossa. Polvesta ei löytynyt tutkimuksissa koskaan mitään korjattavissa olevaa vikaa. Kipuilu alkoi parikymppisenä raskaassa leipomotyössä, jossa polviin tuli vääntöä, kun työnsin raskaita ja huonosti kulkevia pinnavaunuja sekä taikinapatoja leipuri-paistajana työskennellessäni. Otan nykyisin tenniskyynärpäideni takia ajoittan akupunktiota ja selän ja raajojen hyvinvointia on tukenut sopivasti kalevalainen jäsenkorjaus.

Myös migreenityyppinen päänsärkyni on lähes kokonaan poissa. Kärsin siitä teini-ikäisestä alkaen ja kipukohtaus kesti kerrallaan migreenin maksimiajan, 3 vuorokautta. Reikin tielle lähtemisen jälkeen päänsärky harveni ja väheni merkittävästi.  Jos sitä tulee joskus, se liittyy enemmänkin nukkumisrytmin muutoksiin tai stressitilanteeseen, ja se on useimmiten lievää ja menee jopa itsestään yön aikana ohi. Ennen se saattoi päinvastoin alkaa yöllä eikä ainakaan parantunut siitä, ja kipulääkekin tehosi huonosti.

Minua puhuttelevia sitaatteja

Joku kysyi minulta: mikä sinun uskontosi on?
Minä vastasin: Kaikki polut, jotka johtavat Valoon.

Me palvoimme Jeesusta sen sijaan, että olisimme tehneet kuten hän teki omalla polullaan. Teimme Jeesuksesta pelkän uskonnon emmekä matkaa kohti ykseyttä Jumalan ja kaiken muun kanssa. Tämä siirtymä sai meidät takertumaan ”kuulumisen ja uskomisen” uskontoon sen sjaan että harjoittaisimme muutoksen uskontoa. (Vapaasti käännetty. KL. Alkuperäinen muoto: We worshipped Jesus instead of following him on his same path. We made Jesus into a mere religion instead of a journey toward union with God and everything else. This shift made us into a religion of ”belonging and believing” instead of a religion of transformation.) – Richard Rohr

Sillä hetkellä kun alat tarkkailla sisäistä ajattelijaasi, tietoisuuden korkeampi taso aktivoituu. – Eckhart Tolle

Sen sijaan että olisit yhtä kuin ajatuksesi ja tunteesi, ole tietoisuus/havoinnoija niiden takana.  – Eckhart Tolle

Asiat eivät tapahdu sinulle. Ne tapahtuvat sinun kauttasi. Sinä itse olet todellisuutesi luoja. Kun päätät muuttua, todellisuutesikin muuttuu vastaavasti. Sillä ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa. – Gordana Biernat

Se mihin keskität huomiosi, lisääntyy. Saat sen, minkä kanssa olet (energialtasi) linjassa.

Myötätunto on avain. Jos sinulle on vaikeaa olla kaikille ihmisille myötätuntoinen, muista että ei ole merkityksellistä, mitä heistä ajattelet. Muista, että jokainen yksilö on vain osa sinua itseäsi. Te kaikki olette osa yhtä sielua. Ole myötätuntoinen jokaista sielua kohtaan, koska he kaikki esittävät sinulle vain roolia, jotta näkisit, mitä sinun tulisi muuttaa itsessäsi, ja toisin päin. Jos haluat elämääsi rakkautta, ole rakkaus. Jos haluat kokea rakkautta, toimi rakkaudellisesti. Jos haluat kaikkien olevan ystävällisiä toisilleen, ole ystävällinen. Jos toivot ettei ketään vahingoiteta, älä vahingoita. Ole ja luo sitä, mitä toivot näkeväsi ja joksi toivot tulevasi itse, ja mihin toivot koko ihmiskunnan kohoavan. Tätä on rakkaudellisesti toimimisen tuottama tietoisuuden muutos. Sinulla on vapaa valinta havahtua ja kohota omaksi autenttiseksi itseksesi. – Keleena Malnar

Me emme tulleet tänne materialismia, ahneutta, vihaa tai mustasukkaisuutta varten. Emme tulleet tänne ollaksemme toisia parempia. Kukaan täällä ei ole toista parempi. Kenenkään tehtävä ei ole toista parempi. Me kaikki tulimme tänne saadaksemme kokemuksia ja kokeaksemme oppiläksyjä, ja oppiaksemme niistä. Ja te kaikki: rakkauden takia. Tunnetpa kokemustesi olleen huonoja, hyviä tai fantastisia, ne kaikki saivat sinussa aikaan muutoksia. Ne näyttivät sinulle kaksijakoisuutta ja vastakohtaisuutta. Ne osoittivat sinulle, mitä haluat ja mitä et halua.  – Keleena Malnar

Jos ajattelet olevasi liian pieni, jotta sinulla olisi merkitystä, yritä nukkua moskiiton kanssa.  – Dalai Lama

Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.  – Mahatma Gandhi