Nyt elokuun 2025 lopussa on meneillään kansainvälinen reikin verkkokongressi, jota kuka tahansa voi seurata halutessaan verkossa täysin ilmaiseksi nämä kolme päivää. Sen esitelmät eivät ole reaaliajassa tapahtuvia, vaan etukäteen nauhoitettuja, joten niitä pystyy seuraamaan näiden kolmen päivän aikana omaan tahtiinsa. Englannin tai espanjan kielen taito on tarpeen sen seuraamiseksi. Minä kuuntelen ainakin osan tämän kongressin luennoista ja kirjoitan niistä joistakin tänne enemmän. Tässä ensimmäiseksi kuuntelemani Frans Stienen luento siitä, mitä reiki on. Yksi luennon ydinajatuksia on se, että mielemme taipumus lokeroida tekee meistä onnettomia, kun taas siitä vapautuminen vapauttaa meidät onnellisiksi. Siispä asiaan! Lue, jos kiinnostaa 🙂 – Katrina
VIII Reiki-verkkokongressi 29.-31.8.2025 – Reikin kehityksen puolesta (järjestäjä: Sammasati – International School of Reiki)
Voit itsekin halutessasi kuunnella kongressin luentoja nämä päivät ilmaiseksi täältä:
https://aula.reikisammasati.com/acceso-2025/
pe 29.8.2025
Frans Stiene
Stiene mainitsee aivan aluksi lukeneensa äskettäin jälleen Usui Reiki Ryoho Gakkain vanhaa manuaalia, jossa joku toinen kyseli Mikao Usuilta monia asioita. Yksi Mikao Usuin vastauksista oli, että kun työskentelemme parantuaksemme (when we do healing) ja kun haluamme elää onnellista ja terveellistä elämää, me teemme sen kamin tai buddha-luonteen mielentilasta. Siitä voi käyttää nimitystä suuri ja kirkas valomme.
Ne ovat vain nimityksiä samalle asialle, eikä meidän tarvitse olla japanilaisia tai buddhalaisia voidaksemme kokea sitä mistä Mikao Usui puhui. Puhumme tässä asiasta, jota ei ole helppoa määritellä sanoilla. Stiene sanoo, että jo Mikao Usui yritti avata reikiä tavalla, jolla se puhuttelisi myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä kovin kiinnostuneita zenistä tai tendai-buddhalaisuudesta, vaan jotka ovat meidän kaltaisiamme ihmisiä, jotka eivät halua ryhtyä munkeiksi tai nunniksi.
Gakkai puolestaan on Stienen tässä tekemän määrittelyn mukaan japanilainen reikiorganisaatio, joka perustettiin niihin aikoihin kun Mikao Usui kuoli. [Usui koki ns. satorin eli valaistumisen maaliskuussa 1922 ja hän kuoli työmatkallaan maaliskuussa 1926. KL]
Stiene sanoo, että kun katsomme reikimenetelmässä olevia viittä periaatetta, ne kertovat itse asiassa sisäisestä valoisuudestamme (our inner luminosity) tai kamin tai Buddhan luonteesta. Tässä sisäisessä valoisuudessamme ei ole vihaisuutta, murehtimista, ja olemme automaattisesti uskollisia tiellemme ja olemuksellemme, ja automaattisesti kiitollisia ja myötätuntoisia. Tämä myötätuntomme ei muutu olosuhteiden muuttuessa. Esimerkiksi siten, että tänään joku kehuu Fransin uutta paitaa ja hän on siitä iloinen, ja toisena päivänä joku sanoo, että ei pidä Fransin uusista silmälaseista, ja hän on silloin siitä toiselle vihainen. Tällainen myötätunto muuttuu eikä kestä. Muuttumaton myötätunto on kuin sormi, jonka hän tökkää lasiin jossa on vettä. Vesi on märkää. Ei hän pysty tekemään sitä märemmäksi kuin se jo on. Sama on sisäisen valoisuutemme kanssa. Emme voi tehdä sitä myötätuntoisemmaksi tai vähemmän myötätuntoiseksi. Myötätunto on sen ominaisuus.
Tästä mielentilasta seuraa Mikao Usuin mainitsema kyky elää terveellistä ja onnellista elämää.
Sisäinen valoisuuteme on kuin taivas, jolla on välillä pilviä, mutta aurinko siellä takana on aina kirkas. Se ei muutu. Frans näkee ihmisten paikallisessa yhteisössään keskittyvän usein elämänsä pilviin ja valittavan usein, että he eivät ole onnellisia. Se mille annamme vettä, kasvaa enemmän. Siitä tulee meille tapa. Arkielämässämme on tällaisia tapoja, ja tunnemme itsemme väsyneiksi ja kuluneiksi. Periaatteissa mainitaan tällaisia tapoja: jos olen koko ajan vihainen ja murehtiva, tottakai tunnen itseni todella väsyneeksi. Sisäisen valoisuuden tilasta peräisin on puolestaan onnellisuus.
Kun katsomme meditaatiota nimeltä joshin kokio ho, joshin on siinä puhdas mieli, ja kokio on uloshengitys ja sisäänhengitys. Puhdas mieli hengittää sisään ja ulos. Sitä tehdessämme oivallamme puhtauden. Emme normaalisti huomaa sitä, vaan keskitymme kärsimykseemme, siihen että emme ole onnellisia. Mikao Usui sen sijaan sanoi, että ole siitä kiitollinen. Sen sijaan että taistelisit sitä vastaan, hyväksy se. Tästä puhtauden tilasta käsin, hyväksy se.
Taivas on avara ja avoin. Se on kaunis ja sillä näkyy erilaisia pilviä, mutta ne eivät estä aurinkoa olemasta yhtä kirkas kuin aina. Jos siis keskitymme pilviin elämässämme ja ruokimme niitä, sitä enemmän [niistä koettu haitta elämässämme kasvaa]. Silti pilviemme alla, fyysisten ja psyykkisten vaivojemme alla, kannamme myös tätä sisäistä valoamme. Kuten aurinkoa, joka aina paistaa, eivätkä pilvet estä sitä. Reikin harjoituksia tekemällä oivallamme jossakin vaiheessa, että kaikkien tuollaisten pilvikerrostemme alla onkin jotakin, mikä on aina ollutkin puhdasta, mutta emme vain ole huomanneet sitä.
Mielemme ja ajatuksemme kulkevat tavallisesti hyvin nopeasti: ne ovat menneisyydessä, tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Mielemme on kiireinen. Emme pysty silloin näkemään, mitä sen takana on. Kun harjoitamme meditaatioita, esim. joshin kokio hota, symboleita ja mantroja, me yhtäkkiä hidastamme, ja silloin oma tarinamme johon olemme olleet kiinnittyneitä, sulaakin pois. Näemme eteenpäin tarinoista, joissa elämme ja joita kerromme itsellemme. Löydämme itsestämme kauniin, laajasti avoimen tilan, johon emme normaalisti ole yhteydessä.
Sitä tilaa on perinteisesti nimitetty Reikiksi; joten reiki on sisäinen valoisuus (inner luminosity) joka on aina olemassa meissä, tarinamme ylittäen, käsitteet ”minä” ja ”minun” (I-me-mine) käsitteet ylittävänä.
Näemme tämän reikin periaatteissakin. Jos irrotan minusta, kuka jää jäljelle vihastumaan? Ei kukaan. Koska MINÄ olen vihainen, murehtiva jne. Sen sijaan kun olemme irrottaneet siitä, että tämä on Frans, tämä on Rishi [tämän reiki-kongressin järjestäjien edustaja], tämä on tarinani, toisin sanoen irrotamme tällaisesta tiukkuudestamme että tämä on esim. Frans, tämä on esim. Rishi, ja tämä on Fransin tarina, alamme hitaasti pehmentyä.
Elämämme aikana on itse asiassa hetki, jolloin niin viimeistään tapahtuu, ja se on silloin kun kuolemme. Metafora: Jos nyt olisi hetki, että Frans kuolisi juuri nyt, sanoisimme että Frans on poissa, mutta voisimme sitten myös havaita, että hänen ruumiinsa on yhä tässä. (Frans is gone but his body is still there). Silloin saattaisimme oivaltaa, että tässä on kyllä hänen kehonsa, mutta se on jotakin muuta kuin se mikä oli Frans. Mikä siis on se, mikä katosi? Mihin Mikao Usui viittasi?
Reikin toinen symboli ja mantra. = My natural disposition (KL: vapaasti kääntäen, tämä on olemukseni luonnostaan). Kuka/mitä olit ennen kuin yhteiskunta, joku muu tai sinä itse loit itsellesi jonkin tarinan siitä mitä olet?
Zenissä sanotaan näin: kuka sinä olit ennen kuin isäsi ja äitisi olivat olemassa? (Who were you before your Mom or Dad) Tai ”mitkä ovat sinun alkuperäiset kasvosi”? (What is your original face?) Frans antaa esimerkin: En tullut äitini kohdusta tämä paita ja nämä silmälasit ylläni ja sanoen ”Hei, minä olen Frans!” Ei, vaan Frans oli yksi ensimmäisistä leimoista, jonka vanhemmat laittoivat hänelle. Sitten he katsoivat häntä ja totesivat että Frans on poika ja pojan täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla. Lisää luokitteluja vain tulee, mutta ne eivät ole oikeastaan totuus, koska hänen sisäinen olemuksensa ei ole Frans, eikä se ole pohjimmiltaan mies- eikä naispuolinen.
Me olemme sisäisesti kaikki tällaiset luokittelut ja lokerot ylittäviä, ja tähän Mikao Usui yritti viitata. Se ei ole aina helppoa, koska varttuessamme identifioidumme lujasti tällaisiin luokitteluihimme.
Kun katsomme reikimenetelmää ja periaatteita, Mikao Usui sanoo että TÄNÄÄN. Ei ensi viikolla tai ensi vuonna. Tai vasta pitkään harjoitettuamme, tai vain hoitopöydällä tai meditaatiotyynyllä. Tänään! Olemuksesi on kirkas jo tänään. Olemuksesi on tänään vihaton, murehtimaton, kiitollinen, uskollinen tiellesi ja olemuksellesi, ja myötätuntoinen. [Se viittaa siten ajattomaan tai kaikki tällaiset aikakäsitteet ylittävään tilaan]. Olemuksemme on jo puhdas emmekä tee sitä harjoituksellamme puhtaaksi, vaan oivallamme että se on ollut jo syntymästämme saakka puhdas. Emme vain olleet koskaan kiinnittäneet siihen huomiota, ja se on voinut olla yhteiskunnan, henkisen traditiomme tai vanhempiemme ansiota, koska ne ovat antaneet meille erilaisia tarinoita ja leimoja, ja lokeroineet sen mitä me olemme.
Frans tutkii mielellään myös vanhoja tekstejä, esim. taolaisia tai shintolaisia, ja niissä puhutaan juuri tästä, että olemuksemme on JO puhdas. Se ei puhdistu ahkeralla harjoittelemisella, vaan se on sitä jo, ja me voimme vain löytää sen itsestämme. Oivaltaa tämän olemuksemme ja keskittyä siihen.
Reikin kolmas symboli ja mantra: My original nature is right thought eli alkuperäinen luontoni on oikea ajatus.
Esim. näen että ulkona sataa, mutta sitten on tapana liittää siihen muita ajatuksia: että en pidä siitä, koska kastun. Emme näe vain, että sataa. Lisäämme alkuperäisen luontomme päälle muita ajatuksia: minun täytyy mennä jonnekin polkupyörällä ja kastun, enkä ole siksi enää onnellinen.
Zenissä sanotaan, että meidän tulee pysyä ensimmäisessä ajatuksessa eikä lisätä siihen enää muuta. [Nähdä asia vain sellaisena kuin se on, ja se on neutraalia.] Siispä vain sataa. Sade itsessään ei ole hyvää eikä pahaa. Tai näen että siinä on Rishi, mutta en tyydy siihen vaan luokittelen vielä lisää, että Rishi on sitä tai tätä, eli luon hänelle tarinan ja pitäydyn sitten siinä, jolloin en todellisuudessa näekään Rishiä vaan luon hänelle oman tarinani Rishistä.
Zenissä kehotetaan mahdollisimman paljon pysymään vain siinä ensimmäisessä ajatuksessa, jolloin emme luo sen perään kokonaista tarinaa, koska silloin olemme oikeasti vapaita. Puu on vain puu eikä jotakin mitä ehkä poltamme ja mietimme puun nähdessämme, millainen nuotio siitä syntyisi, ja Rishi on vain Rishi ilman että luomme mielessämme tarinan, mitä kaikkea Rishi on. Kuten Frans Stiene tässä sanoo, tämä kaikki ei tarkoita että meidän pitäisi pystyä pysäyttämään kaikki ajatuksemme ja olla täysin ajatuksettomia, vaan meidän tulisi osata pysäyttää ajatuksiimme takertuminen, jotta emme lisäisi lisää ajatuksia ensimmäiseen ajatukseen [eli luokittelisi sitä tarpeettomasti lisää; se vain on se mitä se on].
Mitä enemmän lisäämme ajatuksia, sitä helpommin tulemme vihaisiksi ja murehtiviksi. Esim. tänään sataa → voi ei, minä kastun → olen siitä harmissani, joten en ole sillä hetkellä onnellinen enkä ole sateesta kiitollinen, vaikka olisin vain voinut nähdä asian neutraalisti ja säilyttää onnellisuuteni.
Näemme saman käsillä hoitamisessamme ja ihmisten kanssa. Mitä enemmän lisäämme luokitteluja, sitä vaikeampaa meille tulee. Mielemme on jumissa, kehomme on jumissa ja energiamme on jumissa. Reikihän on kami, buddha-luonto, suuri ja kirkas sisäinen valomme; emme pysty oikeastaan määrittelemään sitä täsmällisesti. Helpointa olisikin Stienen mielestä olla määrittelemättä sitä suuremmin. Käytännöllisistä syistä meidän täytyy kuitenkin sanoa siitä jotakin, nimetä se jotenkin. Puhua siitä jotakin. Emme voi olla vain sanomatta mitään. [Se ei olisi aina hyödyksi kokonaisuudelle.]
Tottakai kaikenlaisia kerroksia voi riisua kaikista objekteista, ja se on ihan ok, mutta samaan aikaan täytyy nähdä, että myös täydellisyys on jo olemassa. Reikimenetelmässä meillä on siten kaksi vaihtoehtoa: kuorimme erilaisia kerroksia pois harjoituksissamme. Kuitenkin saatamme myös laittaa kuorittuja kerroksia takaisin itseemme tai toisiin, koska meillä on sellainen tottumus ja tapa. Vaihtoehtona on myös sanoa, että TÄNÄÄN minä olen jo kirkas; minulla on ongelmia, minulla on kipuja, ja minulla on epämukavuutta elämässä, mutta samaan aikaan minulla on myös tämä sisäinen kirkkaus (inner luminosity), suuri ja kirkas sisäinen valoisuus. [Eli olen onnellinen.] Keskity siten siihen, koska se kasvaa siten.
Se kasvaa, mitä ruokimme. Jos laitan maahan ananaksen siemeniä, saan ananaksia enkä banaaneja.
Mikao Usui sanoi itse asiassa periaatteissa, että se mitä istutamme tänään, kasvaa. Istutammeko itseemme vihaisuutta ja murehtivuutta? Vuoden mittaan koemme silloin lisääntyvässä määrin vihaisuutta ja huolissamme olemista. Jos istutamme kiitollisena, ystävällisenä ja myötätuntoisena olemista, uskollisuutta tiellemme ja olemuksellemme, koemme juuri sitä lisääntyvässä määrin jatkossa. Puhutaan karmasta: niitämme sitä mitä kylvämme.
Siispä mitä enemmän istutamme itseemme kiitollisuutta, ystävällisyyttä, avoimena ja myötätuntoisena olemista, sitä enemmän vihamme ja murehtimisemme pehmenevät ihan automaattisesti. Reikimenetelmässä on kysymys pohjimmiltaan siitä, että oivallamme olevamme itse Reiki. Tavallinen vaihtoehto on, että ajattelemme jatkuvasti, että en pysty tähän, olen väsynyt, olen onneton jne.
Hoidon jälkeen joku saattaa sanoa tuntevansa itsensä onnelliseksi ja olonsa hyväksi, mitä hän ei ollut muistanut tai kokenut pitkään aikaan. Frans toteaa sanovansa silloin, että kun menet kotiin, jatka, muista tämä olotila, jatka sen harjoittamista. Älä mene kotiin siten että mietit saman tien olevasi väsynyt, onneton, surullinen, yksinäinen, kipeä, koska nyt ruokkisimme sitä. Ruokkikaa sitä mitä juuri olitte kokeneet. Miksi? Koska se on sitä mitä te jo siinä olette.
Normaalisti nimittäin ajattelisimme, että vain pitkään ja ankarasti harjoittelemalla saatamme ehkä saavuttaa parantumista. Tai ajattelemme että minusta tulee vanha, kehostani tulee vanha, enkä pysty enää parantumaan siitä tai tästä. Mutta voin parantua siitä, millä tavalla havaitsen sen asian ja miten ajattelen siitä.
Sana parantuminen (healing) tulee perinteisesti sanasta kokonainen (whole), joten mitä enemmän pääsen käsiksi tällaiseen itseni kokonaiseksi tuntemiseen (wholeness), oman puhtauteni ja sisäisen valoisuuteni muistamiseen – ja kun tulen vanhaksi ja kehoni alkaa heikentyä ja ajastaan kuoleekin, jos viiden periaatteen harjoituksellani koen vähemmän vihaisuutta ja murehtimista ja enemmän kiitollisuutta, ystävällisyyttä ja myötätuntoisuutta, ja mitä enemmän kehoni vanhentuessa ja saadessani fyysisiä vaivoja, kuullessani ja nähdessäni fyysisesti huonommin ja ehkä pystyessäni kävelemään aikaisempaa huonommin – pystyn kuolemaan tilassa, jossa en ole vihainen, murehtiva, koen kiitollisuutta ja myötätuntoa, olen uskollinen tielleni ja olemukselleni.
Me kaikki kohtaamme tämän testin elämässämme [viimeistään kuollessamme]. Tottakai on hienoa, jos voimme välttyä näiltä asioilta – parantaa itsemme päänsärystä tai jostakin sairaudesta tai emotionaalisesta asiasta tai epämukavuuden tilasta – mutta näitä asioita tulee ajan mittaan silti meille, koska me kaikki joka tapauksessa vanhenemme ja kuolemme. Kohtaamme siis tällaisen testin. Emme pysty välttämään sitä.
Olemme jo kokonaisia, puhtaita ja valoisia. Miten koet, riippuu siitä mitä itsessäsi ruokit.
Hatsu rei ho -meditaatio: emanating reiki, eli reikin säteily/huokuminen. Kuin aurinko säteilisi.
Meistä TUNTUU siltä, että harjoituksemme myötä säteilemme valoa enemmän, kun pilvet eivät ole enää edessä, mutta kun katsomme aurinkoa, se on aina kirkas. Se itsessään ei säteile sen vähemmän, vaikka olisi pilviäkin. Aurinko itsessään on aina sama. Sama reikin kanssa. Se ei koskaan muutu. Pilvet muuttuvat, mutta taivas itse ei koskaan muutu. Oma ydinolemuksesi ei koskaan muutu, ja sitä voidaan nimittää kamiksi, buddha-luonnoksesi, suureksi ja kirkkaaksi valoksi, jumala-olemukseksi jne. Minkä tahansa nimityksen yritämmekin antaa valolle, nimitykset ja luokittelut putoavat siitä automaattisesti pois. Ne ei pysy siinä tai pysty tarttumaan siihen.
Jos pystyisimme irrottamaan ja luopumaan kaikista luomistamme luokitteluista, maailmassa ei olisi ongelmaa. Sen sijaan me kiinnitymme tarinoihimme. Frans kertoo esimerkin, että hän sattuisi istumaan sinun toimistossasi juomalasi edessään ja hän ajattelisi, että tämä on MINUN juomalasini ja tuo toinen on SINUN; mutta ei se lasi oikeastaan ole minun. Pari minuuttia myöhemmin tulisimme jostain syystä vaihtaneeksi ne, jolloin asia olisi juuri toisin päin. Minun lasistasi tulisi sinun lasisi. Minun/minä ovatkin illuusiota.
Olemme kiinnittyneet ja kiintyneet ajatukseen MINUSTA (engl. I-me-mine; suom. minä ja minun): tämä objekti on minun. Meidän täytyy siten hieman tutkia, missä ja mitä tämä minä ja minun on.
Ikään kuin katsoa elokuvan valkokankaan taakse, onko siellä jotakin. Siellä onkin tyhjää. Niinpä tajuamme, että valkokankaalle voidaan heijastaa mitä tahansa, mutta se ei ole mikään niistä asioista. Se on tyhjä.
Me kiinnitymme fyysisiin objekteihin, mikä on modernissa länsimaisessa maailmassa suuri ongelma. Takerrumme esimerkiksi ajatukseen että elämme ikuisesti, vaikka tiedämme alusta saakka kuolevamme eräänä päivänä. Myös ajatus kypsään tai vanhaan ikään saakka elämisestä on eräs tällainen mielen illuusio, koska saatamme todellisuudessa kuolla minä päivänä tahansa. Frans ilmaisee asian niin, että hänkin saattaisi vaikkapa tämän puheensa jälkeen kuolla jostakin syystä, jo tänään, koska niin haurasta elämämme loppujen lopuksi on.
Zenissä sanotaan, että sinun täytyy luopua mielestäsi ja kehostasi, mikä ei tarkoita että putoaisimme kuolleina maahan, vaan että emme ole niihin kiinnittyneitä ja kiintyneitä.
Me olemme sen sijaan niihin superkiinnittyneitä, koska olemme oppineet yhteiskunnassa sellaista ajatusta, että meillä täytyy olla auto, talo, enemmän tavaraa,… Frans opettaa joskus kotonaan ja ihmisiä tulee siksi käymään, ja he saattavat kysyä, että ”Frans, missä kaikki sinun tavarasi ovat?” Frans vastaa että en nyt ymmärrä – tässä on kaikki mitä täällä on. Toinen saattaa silti kysyä edelleen, että ei kun oikeasti, missä sinun tavarasi ovat? [KL: Olen kohdannut itse tämän saman joskus kursseillani, koska minulla ei ole ollut pian vuosikymmeneen mitään ruokailuryhmää eikä televisiotakaan asunnossani. On kysytty joskus suoraan suunnilleen tällä ajatuksella, että miten ihmeessä minulla ei ole noita asioita ja miten onnistuu elää ilman. Toisin sanoen missä sinä syöt? Mitä sinä teet, kun ei ole televisiota? Tuota kysyttiin itse asiassa jo pari vuosikymmentä sitten, jolloin asuin edellisen kerran pienessä yksiössä ja silloin oli sentään vielä televisio, ja lisäksi oli kirjahylly ja oli pianokin kuten nytkin sekä tietokone, ja silti joku vieras ihmetteli, mitä sinä oikein teet eli miten saat aikasi kulumaan; enkä oikeastaan ymmärtänyt koko kysymystä, ollakseni nyt aivan rehellinen, koska siinähän oli jo tavanomaistakin viihdettä vaikka kuinka, eikä minulla ollut mitään suurta pitkästymisongelmaa missään. Se on mielentila. Se on eri ihmisillä erilainen, mutta siihen voidaan vähitellen vaikuttaa esimerkiksi juuri reikimenetelmän sisältämillä meditaatioharjoituksilla.]
Siksi monissa vanhoissa henkisissä traditioissa on myös sanonta tai ohje, että luovu kaikesta omistamastasi. Anna se pois. Anna kirjasi, pöytäsi, ja autosi pois. Se on eräänlainen visualisaatioharjoitus, jonka avulla löysennämme kiinnittymistämme tällaisiin asioihin [fyysisiin objekteihin]. Joissakin tällaisissa traditioissa tehdään jopa visualisaatioharjoitus nimeltä ”anna kehosi pois”.
Näiden harjoitusten myötä alamme lopulta automaattisesti osoittaa enemmän rakkautta. Miksi? Siksi että kaikenlaisten kiintymystemme ja kiinnittymistemme ansiosta pystymme yleensä osoittamaan rakkautta vain yksille, mutta emme toisille: koska sinä kuulut tähän ryhmään ja näytät tällaiselta,… Rakkaudestamme on tullut tällä tavalla hyvin rajallista ja rajoittunutta. Tällainen kiinnittyminen on yksi elämämme vaikeimmista asioista.
Konkreettinen Fransin esimerkki: jos pidän kädessäni tiukasti kynää, en pysty ottamaan sillä kädellä vastaan mitään muuta, joten voidakseni ottaa vastaan, minun täytyy irrottaa siitä mitä kädessäni on. Minun täytyy avata käteni antaakseni jotakin.
Siksi munkkien ja nunnien on perinteisesti täytynyt luopua kaikesta omistamastaan. Silloin he ovat avoimia ottamaan vastaan tällaisia opetuksia.
Me sen sijaan olemme kiintyneitä ja kiinni niin monissa eri asioissa. Tämä on MINUN kumppanini, minun kaupunkini, minun maani,… Luomme lokeroita, jotka ovat illuusioita, ja jämähdämme niihin. Se kaikki voi myös muuttua hetkessä eli menetämme niitä asioita. Tai ymmärryksemme muuttuu.
Jos ajattelen esimerkiksi että minä olen täällä ja sinä olet siellä jossakin, se on minulle tässä totta, mutta sinä puolestasi havainnoit että ei, vaan minä olen täällä ja sinä olet siellä jossakin. Siellä ja täällä on tavallaan myös illuusio. Sitä ei ole olemassa. Yhdessä hetkessä olin täällä ja seuraavana hetkenä [toisen kokemuksen mukaan] olenkin siellä. Tai kaukana oleva objekti, esimerkiksi puu, näyttää pieneltä, mutta kun tulen lähemmäs sitä, se onkin suuri. Stiene käyttää puuesimerkkiä siten, että hän asuu 11:nnessä kerroksessa ja asunnosta katsoen puut näyttävät hyvin pieniltä, mutta kun hän menee alas puistoon, ne näyttävätkin yhtäkkiä suurilta. Puu itsessään ei muuttunut, mutta se miten hän sen havaitsi, muuttui.
Kaikki omat kiinnittymisemme ja kiintymyksemme ovat vain tällaisia havaitsemisen tapoja. [Reikimenetelmän] Harjoitustemme tekemisen myötä pääsemme käsiksi omaan sisäiseen avaruuteemme ja avoimuuteemme, josta puhutaan eri traditioissa sisäisenä valoisuutena jolla ei ole alkua eikä loppua. Tunnemme itsemme vapaammiksi, koska emme takerru kaikenlaisiin ajatuksiimme ja lokeroihimme, että tämä on MINUN.
Esimerkiksi Fransin päällä oleva vaate, joka ei oikeastaan ole todella hänen, koska jos katsotaan asiaa tarkemmin: jonkun on täytynyt kasvattaa puuvillaa, jonkun on täytynyt ommella siitä vaate, joku on työskennellyt kaupassa; se on puuvillaa kasvattaneen maaperän jne. tuotosta. Se on siten kaikki nämä ihmiset ja muu. Ei todellisuudessa hänen, Fransin. [Hän vain käyttää sitä juuri nyt tässä muodossa; ja ajastaan se kuluu ja jopa häviää jollakin tavalla.] Kun yksikin noista edellä mainituista edeltävistä elementeistä katoaisi, koko vaate katoaisi.
Tämän ymmärtäessämme tarrautumisemme minään ja minuun saattaa vähän löystyä. Energiani vapautuu samalla ja pystyn virtaamaan ihan hullun lailla. Sen sijaan jos olen takertunut johonkin luokitteluuni, esimerkiksi siihen että tämä on minun, energianikin on takertunut ja jumissa. Jäämme jumiin. Sitä enemmän kärsimme.
Kaikki fyysiset objektit myös kuluvat ajan mittaan käytössä, ja jäämme tarpeettomasti jumiin harmittelemaan sitä, että jossakin on tahra tai kuluma emmekä osaa olla onnellisia.
Frans Stiene toteaa, että tässä oli 40-minuuttisessa pähkinänkuoressa hänen yhteenvetonsa ja ymmärryksensä siitä, mitä reiki on.