Yksi seuraamistani Reikiin liittyvistä YouTube-kanavista on Bruce Taylorin omistama Roots of Life -kanava. Suosittelen sitä heille, jotka haluavat ymmärtää enemmän työvälinepakista nimeltä japanilainen reiki. Tutustuin Taylorin antiin jo vuosia sitten, mutta tänä kesänä lomaviikollani tuli mielenkiinto kuunnella läpi useimmat hänen reikiä käsittelevät videonsa. Viimeisimpänä nyt kuuntelin hänen ajatuksiaan aiheesta henkinen ego ja mielemme ansa. Mainittu cideo löytyy täältä:
Ajattelin jäsentää tässä samalla sanoiksi myös omaa polkuani reikin parissa; tai oikeastaan yleisemminkin kompasteluani ja toisaalta kirkkaanpunainen hetkiä ja havaintojani henkisyyden kentältä. Omasta subjektiivisesta näkökulmastani tietysti. Eihän lopulta kai muuta voi tässä oikeastaan olla. Jotakin olen jostakin oppinut, usein kantapään kautta, ja se saattaa olla hyödyksi jonkun toisenkin polulle.
Siispä asiaan.
Henkinen ego, tuo ihmispoloa helposti vaaniva ansa, ja kukapa meistä ei olisi sitä välillä itsestään löytänyt.
Taylor kuten toinen minulle paljon hyödyksi ollut reikiopettaja, Frans Stiene, on hyvä sanoittamaan näitä asioita. Sanat eivät nimittäin ole kovin suuri oma vahvuuteni. Kokemusta ei ole helppoa tai toki tarpeellistakaan aina sanoittaa.
Tässä mainitulla videolla tullaan siihen aiheeseen, että aktiivisen ajattelun, mielen, lopulta hiljentyessä jollakin harjoituksella olipa se meditaatiota, joogaa tai vaikka rukousta, ihminen tyypillisesti alkaa kokea jotain mystiseksi tulkitsemaansa tai ”yliluonnollista”; tai toisin sanoen selväaistimiseksi kutsuttavaa ilmiötä olipa kyseessä sillä kertaa selvänäkeminen, -kuuleminen, -tunteminen, -tietäminen, -haistaminen tai -maistaminen.
Ne ovat aktiiviseen mieleen tottuneelle harjoittajalle jopa odotettu ja mieltä kiehtova ilmiö, kuten ns. kanavointikin. Niitä on ollut jopa uskontojen syntymisen taustalla.
Taylor tässä kertoo intialaisen joogaperinteen ja sen termien kautta, mitä tapahtuu. Niihin tässä nyt enempää menemättä voidaan sanoa, että kun aktiivinen mieli hiljenee, ihminen alkaa aistia energian liikettä itsessään ja ehkä ympärilläänkin.
Tässä kohdassa tulkitseva aktiivinen mielemme lähtee jälleen liikkeelle ja alkaa tulkita näitä kokemuksia energian laadusta ja liikkeestä. Ne ovat siten aktiivisen mielemme tulkintoja siitä, mitä tapahtuu: näkyjä ns. sisäisin tai jopa fyysisin silmin, sanallisia viestejä meille itsellemme, energian tuntemista kehossa, ympäristön mukaan muuttuvia tunnetiloja, mystisiä tuoksukokemuksia,… you name it.
Näihin meditaatiossa, joogassa tai vaikka rukouksessa nousseisiin näkyihin, euforiseen kokemukseen ynnä muihin kokemuksiin on äärimmäisen helppo jäädä kiinni, pyrkiä hakemaan niitä yhä uudelleen, ja pitää niitä harjoituksensa tai hoidon tavoitteena. Tulkita ne joskus myös suureksi kehittyneisyydeksi.
Todellisuudessa näitä kokemuksia energian liikkeestä meissä on helppo saada ihan aloittelijanakin, kun mieli kerrankin onnistuu hiljentymään vaikka hengitysmeditaation tai johonkin objektiin kuten vaikka kynttilänliekkiin keskittymisen avulla riittävästi, jotta ylipäänsä ehdimme aistimaan jotakin muutenkin kuin viidella perusaistillamme. Ei ole suurta mystiikkaa se.
Se tila ei kuitenkaan tavallisesti kestä sitä hetkeä kauemmin, ja uusissa harjoituksissa koukututaan tavoittelemaan jälleen näitä kokemuksia energian liikkeestä, jolloin harjoittaja saattaa jäädä tälle sivupolulle, tulkitsemaan niitä, mikä on yhä aktiivisen mielen valtakuntaa.
Nämä ilmiöt sinänsä eivät ole paha asia, vaan luonnollinen osa mielemme maailmaa ja sen avartumista kokemaan meidät ja kaiken muunkin elävöittävää näkymätöntä energiaa. Nimityksiä sille eri konteksteissa ovat esimerkiksi ki, chi, prana, bioenergia tai Pyhä Henki.
On helposti henkistä kehittymistämme hidastavaa tai pysäyttävää jäädä niihin kiinni ja pitää sitä jopa päätepisteenä.
Henkinen ego saattaa tupsahtaa huomaamatta takaovesta sisään siinä samalla. Nämä ilmiöt ja kyvyt saattavat myös kiehtoa suurta yleisöä, jolloin on helppo jäädä siihen kehityksen osaan. Se kun voi tuottaa elannonkin. Moni haluaa itselleen kanavoitavan viestejä, katseltavan ja kerrottavan, millainen olet ja mihin suuntaan pitäisi elämässä mennä.
Joitakin sattumuksia ja vaiheita omalta tähän astiselta reikipolultani: perusteeni valita ensimmäinen reikiopettajani oli lyhyt välimatka. Asuin reilun kilometrin päässä. Päädyin näiden kurssien myötä suoraan selväkykymaailmaan. Opettaja itse identifioitui näkijäksi ja näkemisellä sekä sanallisella kanavoinnilla oli suurempi rooli kursseilla.
Koin olevani huono oppilas, koska en tietääkseni nähnyt mitään. Hoidon analysointi eli mitä koit, näit, tunsit, tuntui aina vain mielen suosittamalta älylliseltä tarkkailulta, jolloin oli vaikeaa vain olla läsnä. Silti se älyllisyyskin oli kuulemma torjuttavaa. No, jos ei nähnyt, kuullut tai tuntenut mitään sanoittamisen arvoista viestiä kenellekään, mitä jäi jäljelle? Hiljaisuus. Käsitys että kanavointi ei suju ja sitä pitäisi kai oppia.
Sen sijaan, nyt jälkikäteen arvioiden, minulla oli selvimmin kyky ”lukea” eli tulkita energiaa selvätuntemisen ja -tietämisen kautta. Opettaja lohdutti näkemisen puutetta surevaa oppilasta todeten, että eihän näkemisestä edes ole mitään hyötyä, jos ei sitten myös ymmärrä mitä näkee.
No niin, asia selvä 😅
Löysin vähän myöhemmin japanilaisen reikin, jossa ei yllättäen puhuttukaan selväaisteista tai kanavoimisesta mitään, vaan mukana oli harjoituksena meditaatio, jota taas ensimmäisillä länsimaistuneen reikin kursseilla ei ollut lainkaan. Reikin viittä periaatetta ei ollut myöskään sen suuremmin painotettu. Painopiste oli ollut energiahoitamisessa ja energian tulkitsemisessa sanoiksi. Aivan eri lähestymistavat.
Japanilainen viehätti minua enemmän. Näin päädyin hollantilaisen Stienen ja Suomessa japanilaista reikiä edustavan Usui Reiki Ryoho ry:n opettajien pitämien reiki-iltojen kautta japanilaisen reikin hiljaisempaan ja vähemmän korkealentoiseen maailmaan. Kävin reikikursseja sitten uudelleen yhdistyksen opettajilla.
Japanilainen reikikin tottakai opettaa energiahoito-osuudenkin, mutta painotus on aina oppilaan omassa sisäisessä harjoituksessa. Sen tarkoituksena on oppia hiljaista ja rauhallista mieltä, mikä tapaa tuottaa rauhanomaisempaa elämää. Irtautumista dualistisesta ja takertuvasta mielestä. Aktiivinen mieli hiljenee.
Siinä kohdassa ei sitten kauheasti tule mitään viestejä tai mielessä pörrää tulkintaa hoidettavan henkilön energian laadusta, tai mitä hänen pitäisi valita elämäänsä. Olemisen tilassa on kokemukseni mukaan parhaimmillaan kaikenkattava sanaton rauha, tai kuten Taylor kerran hyvin sanoi: hopeful peace eli toiveikas rauha. Ehdoton rakkaus ilman tulkintoja toisesta.
Kun hoidettava sitten pyytää tulkintaa hoidostaan tyyliin mitä koit minusta, oliko jotain tukoksia, näitkö tai tunsitko jotain… Olen vähän tylsä hoitaja. Ja huom! Minäkin olen kysynyt tätä lukemattomat kerrat koska hei, olemme ihmisiä matkallamme. On siinä kai kamalan tylsää kuulla että pidin tässä itsessäni vain tällaista rakkauden ja toiveikkaan rauhan muuten tyhjää tilaa sinulle, jotta voit hyödyntää sen ihan mihin tahansa tarvitset tai miten siitä hyödyt.
En lähtökohtaisesti tulkitse nykyisin sen kummemmin, koska ”nähdäkseni” värejä tms. minun täytyisi irtautua siitä olemisen tilasta ja tulla siitä aktiivisesti ajattelevan mieleni puolelle analysoimaan hänen energiaansa ja sitten ehkä pyrkimään ”availemaan” ja ”puhdistamaan” hänen chakrojaan tms. usein näissä harjoitettua; lopuksi loppuraportti mitä ”tein” ja mitä hänelle ”tapahtui”, ja viestejä henkimaailmasta vino pino. En jaksa kiinnostua riittävästi siitä toimiakseni enää niin.
Tällainen vastaanottajana kieltämättä kiehtoi minuakin aikansa. Ymmärrän sen viehätyksen hyvinkin.
Ja sitten se menetti merkityksensä.
Minusta tuli tylsä sekä 1) vastaanottajana, koska a) en välitä kanavoinneista tai analyyseista energiastani, b) ne ovat aina toisen oman mielen subjektiivista tuotosta, merkityksellistä jollain tavalla hänelle, ei toiselle aina edes mitään kovin tunnistettavaa, että 2) hoitajana, koska olin siinä toiveikkaan rauhan ja ehdottoman rakkauden tilan pitämisen tilassa enkä mielessäni dualistisesti analysoimassa, mikä tässä ihmisessä on pielessä ja kuinka se korjataan. Tai hän. Savolainen on tottunut sanomaan ihmisestä epämuodollisempina hetkinään se.
Taylor mainitsee videoillaan sen, mitä olin päätynyt päätynyt ajattelemaan itse jo vuosia sitten. Henkiset kokemuksemme ovat tarkoitettu vain itsellemme. ”Kanavoitaessa” toisille jotakin mennään helposti harhateille.
On henkisessä skenessä jopa onnistuttu luomaan ihmisiin uusia traumoja tai vahvistamaan entisiä, jolloin tuloksena on kaikkea muuta kuin mielen hiljentymistä, ehdotonta rakkautta ja rauhanomaisuutta. Syöpäsairaudesta ja voimakkaasta ahdistuneisuudesta aikaisemmin kärsinyt Taylorkin jollakin videollaan sanoo siitä.
Vähemmän tervehdyttävästä hoidosta on minullakin molemmin päin moniakin kokemuksia.
Hiljainen mieli on loppujen lopuksi osoittautunut järkeväksi pyrkimykseksi, jolloin ihmisten henkinen tie saattaa mennä vähän nätimmin, vaikka ei se sittenkään helppo ole joka kohdassa. Tai ehkä juuri koskaan 🤔
No, mistä olin tullut tuollaiseen päätelmään, että viestintuojien, näkijöiden yms. hoitajien sanoittamat tulkinnat hoidosta ovat heidän subjektiivisen mielensä sepitettä eikä sen objektiivisempi totuus toisesta?
Selvimmin siitä, että monet näistä hoitajista osoittivat sen toiminnassaan niin johdonmukaisesti. Eri hoitajat oman persoonansa mukaisesti arvioivat minut toisistaan täysin vastakkaisilla tavoilla, edelleen uskomuksilleen johdonmukaisesti. Tunsin heistä monet pidempään ja myös hoitotilanteen ulkopuolelta, joten luonnollisestikin tiesin enemmän siitä, miten he ajattelevat.
Muutama esimerkki:
Ensisijassa näkijäksi identifioituva hoitaja joskus katseli minulle sekä menneitä elämiä että nykyistä energiaa. Hyvin matalaenergisenä näki ne ja arvioi, että olen tai olen tullut hyvin raskaan karman kanssa tähän elämään, ja täytyy selvittää ne ja puhdistaa sukulinjoja, myös hoitaen jo edesmenneitä sukupolvia. Eli ikään kuin jo edesmenneiden sukupolvien ihmisiä hoidettaisiin.
Ei lopulta vaikuttanut kovin mielekkäältä. Sehän on loputon suo. Heidän elämänsähän olivat heidän tonttinsa, heidän vastuutaan. Tämä elämä vain omaani. Vain omassa elämässä menneestä yhä jumittavia tuntemuksia voi tarkastella ja pyrkiä kohti nondualistisempaa katsomusta.
Kuollut helluntailainen äitini lisäksi tykkäsi kuulemma tulla aina seuraamaan tämän hoitajan minulle tekemiä hoitoja. Niin minulle kerrottiin. Lisäksi joku Anja/Anya-niminen vanha nainen taas vartioi kotini oven pielessä että kukaan asiakas tai juuri muukaan ihminen ei pääse siitä ohi ja sisään. Jos joku henki henkimaailman puolelta estää noin, mitäpä sille sitten voi paitsi joku meedio ehkä poistaa sen, mutta se tai joku muu poksahtaa sitten siihen takaisin. Voimatonta hommaa puhdistella vain ulkopuolta. Kuten sanottu, loputon suo.
Tunsin tämän näkijän muutenkin monen vuoden ajalta. Maailmankuva ja ajattelu olivat siten tuttuja. Kuulin kaikista yhteisistä tutuista ja myös tuntemattomista pääasiassa negatiivista. Tämä dualistinen ja arvosteleva ajattelu alkoi jossakin vaiheessa väsyttää ja halusin sen pois elämästäni, koska en täysin onnistunut irtautumaan siitä läsnä ollen ja palaamaan itsekseni. Hyvä, että se myös toteutui. Elämä puhtaammin vain reikin harjoitusten parissa on toiminut minulle paremmin kuin henkimaailmaan tai muutenkaan ulkopuolisen pelastajan etsiminen.
Toinen, minua livenä koskaan tapaamaton hoitaja, jota en lainkaan tunne, kanavoi samoihin aikoihin minulle jotakin etänä. Täysin päinvastainen kuin edellä mainittu. Piti hyvin puhdasenergisenä ja valoisana. – Hän itse on sen tyyppinen ihminen ja näkee kaikki lähtökohtaisesti positiivisessa valossa. Siten täysin erilainen näkemys minustakin kuin edellisellä.
Kumpikaan ääripää ei varsinaisesti resonoinut itselleni, koska ihminen on varmaan molempien sekoitusta tai riippuen hetkestä, jolloin päätyy tutkittavaksi. Emme me tavalliset ihmiset ole joka hetki ihan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, valoa ja rakkautta. Kaikenlaisia puolia meistä saattaa vilahdella eri vaiheissa näkyviin.
Kolmas energiahoitaja/näkijä tiesi etukäteen muualta, että olen vaihtanut aikuisena koko nimeni. Myös etunimet. Hän myös ilmaisi minulle jo silloin sanallisesti (ei siis hoitotilanteessa vaan kai jo viikkoja ennen), että ei käsitä, koska eihän entisessä nimessä ollut mitään pahaa ja se sopisi sinulle tosi hyvin.
Myöhemmin hoitotilanteessa hän esitti kanavoivansa sielultani viestejä, joista yksi oli se että uusi nimeni on väärä ja tulen ottamaan alkuperäisen nimeni takaisin, koska vain sillä voin kasvaa aikuiseksi. Esitti myös vaihtaneensa oikean käteni, koska se oli ollut jonkun toisen kuin minun. – Sanomattakin selvää, että tällainen hoitokokemus voi olla hyvin hämmentävä, jopa rikkova, ja hyvin kaukana ehdottoman rakkauden ja universaalin rauhan tilasta. Hiukan myös hätkäytti, että käsillään paljon taidetta tekevän ihmisen hallitseva käsi mennään kysymättä tuosta vain ikään kuin vaihtamaan. Mitä jos tulisikin entistä hullumpi käsi tilalle, jos siis tällaiseen vaihtamiseen uskoo.
Ainoa hoito koskaan, josta jonkun viikon harkittuani vastoin tapojani myös palasin antamaan negatiivisen palautteen. Dualistisella kentällä oltiin jo muutenkin. Se oli ollut eräällä käymälläni kurssilla harjoitushoitotilanne, josta olisi ollut ryhmässä hyvin poikkeavaa kieltäytyä.
Normaalisti elämässäni en olisi tietenkään enää edes hakeutunut näkijyyteen ensi sijassa suuntautuneen hoitajan vastaanotolle, koska se ei ole sellaista mikä lähtökohtaisesti enää edes kiinnosti. Ja toisekseen tiesin ennalta ettei tämä hoito ole sellainen minkä välittäisin kokea ilmaiseksikaan, eli intuitioni varoitti, mutta vastoin sitä suostuin siihen etten olisi luonut ryhmässä kenellekään kiusallista tilannetta tai herättänyt liikaa huomiota jättäytymällä siitä pois. Oli sitten kiusallista itselleni joka tavalla, koska olin ehkä väärässä paikassa 😅 Oma virheeni myös. Myös malliesimerkki hoitokokemuksesta, jollaista toivon olevani tuottamatta kenellekään koskaan tässä elämässä.
Nimistä se huomio sivupolkuna, että jotkut saavat myöhemmin elämässään eri nimen, ns. henkisen nimen ja käyttävät sitä. Olen tällaisia ihmisiä tavannutkin. Jotkut käyttävät taiteilijanimeä. Jotkut vaihtavat muista syistä. Jokaisella on omat syynsä ja ne ovat heille itselleen hyviä syitä.
Jos julkisuudesta löytyy samalta henkilöltä esim. tieteellisiä tekstejä eri nimillä tai osa ihmisistä on tuntenut tämän ihmisen eri nimillä, on hyvä olla avoin siitä, että nimi on tosiaan vaihtunut. Minusta löytyy jotakin nimillä Leila Honkanen (se nimi jonka vanhemmat minulle antoivat), Leila Lumikallio (lyhyessä välivaiheessa joku tieteellinen artikkeli ja konsertti menivät tällä nimellä), ja Katrina Lumikallio (se lopullisempi nimi jolla koin vuodesta 2007 alkaen parhaaksi elää).
Neljäs esimerkki on jälleen näkijäksi suuntautunut hoitaja, joka kanavoi, että minussa on jotain kosmisia implantteja siellä sun täällä, joku sellainen levy selkärangassa tiukasti kiinni ja jokin yhteys jonnekin täysin poikki. Hän ei tyypillisesti avannut mitään asiaa sen enempää vaan heitteli noita kanavointeja ilmaan, mikä jätti mieleeni vuosien ajaksi hämmennystä.
Tiesin myös toisen hänellä käyneen, nuorehkon naisen, joka kertoi sen jälkeen itsellään olevan jotain niin raskaita eteerisiä implantteja ettei niitä voida poistaa hänestä turvallisesti ollenkaan, koska keho ei kestäisi sitä. Aika toivoton näkymä kai noin esittäen.
Ja minä olin tämän hoitajan mukaan vanginnut itseeni kolme muuta sielua joilta olisi nyt pyydettävä anteeksi ja päästettävä ne menemään. – Hmm, keitä tai miksi ihmeessä niin olisi? Ei hajuakaan tässä 7 vuotta myöhemminkään, kuten ei noista muistakaan, joten hyödytöntä oli. Kuulemma oli lisäksi köyhyys- ja yksinäisyyslupaukset voimassa ainakin kolmeen eri elämään eikä sieluni anna lupaa purkaa niitä tässä elämässä. – Ok, ei siis toivoa juurikaan talous- tai ihmisrintamalla tässä elämässä tai ehkä tulevissakaan, mutta koeta jaksaa.
Tuo hoito oli erittäin hämmentävä kokemus henkilölle, joka oli vasta muutamia kuukausia ollut ylipäänsä mistään energiahoitamisesta tietoinen, ja ensimmäinen ammattihoitajalta haettu kokemus oli tämä. Hän sitten koki minut todella raskaaksi, kun halusin puhua että tuli psyykkisesto aika huono olo enkä pysty käsittelemään tätä mitenkään fiksusti. Hoitaja totesi silloin aikoinaan että on vapaalla eikä ole aikaa. Asia selvä. Olin kontaktini häneen päättyessä noista informaatioista lähes itsetuhoisissa fiiliksissä kauan..En mennyt uudelleen energiahoitoon sinne enää koskaan ja näkeminen muuten sattumalta oli vähän… no kiusallista, siihen aikaan. Opin meditaatiota ja muuta hyödyllisempää vasta myöhemmin muualta. Nuo olivat mielenterveydelle vaikeita aikoja, koska elämässä oli hajonnut lähes joka osa-alueella hetki aikaisemmin muutenkin. Masennuin pitkäksi ajaksi.
Vielä pari, mutta minä hoitajana niillä kerroilla: oli asiakas, jolla oli ennen reikiin tutustumistaan koko elämän ajalta voimakas kristinuskonnollinen katsomus ja usko Jeesukseen oli ykkönen. Päädyin kuitenkin hoitamaan ja myös opettamaan reikiä hänelle ihan reikipolkuni alussa, nykyistä reikiymmärrystäni paljon kapeammalla ymmärryksellä. Hyvä esimerkki siitä, mitä länsimaistuneen reikin ja toisen vahvan ja dualistisen uskon kohdatessa voi tapahtua.
Reiki ja jopa itsensä menetelmän perustaja Mikao usui tuli koetuksi silloin lopulta hyvin matalan ja likaisen energian omaavana, joten tuloksena oli paluu tiukasti Jeesuksen pariin ja yleisesti koko reikiä vastaan puhuminen, sen ”viritysten purkamisineen” muiltakin sitä opiskelleilta. Pelko tietysti levisi laajemmalle lähiympäristössä ja monikin tarttui siihen, alkaen epäillä itseään ja aikaisemmin kokemaansakin.
Eräällä toisellakin oli myös vahva Jeesus-usko. Ei siten voine yllättää, että voimakkain hoitokokemus koskaan oli ollut kuulemma sellaisella reiki- tai muulla energiahoitajalla, joka oli yhtäkkiä pyytänyt Jeesuksen siihen. Silloin toinen oli kokenut saavansa yhtäkkiä enemmän ja energia tuntui voimakkaasti.
Ymmärrettävää, ja jos jokin tietty hahmo puhuttelee selvästi, silloinhan se lienee tälle henkilölle itselleen hyödyksi. Kuten Ammakin lukemani perusteella opettaa: ei ole väliä mikä on yksilön uskonto. Hänelle se on aivan sama. Niiden kaikkien jumala on yksi ja sama. Ihminen on luonut dualistiset katsomukset.
Jokaisen omat edeltävät uskomukset toisin sanoen näkyvät määräävät pitkälle sen, miten kokemuksemme, toisen ihmisen tai jonkin menetelmän tulkitsemme tai pystymme tulkitsemaan.
Henkinen kenttä ei ole siitä mikään poikkeus. Kuten Taylor sanoo, kolmas silmä, Ajna-chakra, tai mieli on viimeinen kompastuskivemme. Kukapa ei olisi siihen kompastunut. Minä varmuudella olen monestikin.Todennäköisesti moni muukin. Se ei ole este, mutta hidaste se on. Älkäämme siis masentuko, jos löydämme itsemme siitä tilanteesta.
Olen monilta länsimaistunutta reikiä jossakin opiskelleilta kuullut, että he eivät pysty seisomaan enää sen takana ja ovat siksi luopuneet koko reikistä. Sääli sinänsä, koska hyvä menetelmä heitetään pois kuin lapsi sen pesuveden mukana, mutta eihän tämäkään ihme ole. Reikiä on todella opetettu lännessä myös niin pinnallisesti, lähinnä yksilön itsensä ja toisten käsillä hoitamiseen, lisäyksenä kanavointia ja henkimaailman olentoja. Joskus myös kokonaan ilman meditaatiota kuten omat ensimmäiseksi käymäni kurssit. Silloin ei tule ehkä tehtyä omaa sisäistä työtä reikin viiden periaatteen avullakaan.
Silloin syntyy mm. tällaista jälkeä, mitä on edellä kuvattu. Myöhemmin japanilaisen reikin opiskelun myötä näen sen selvemmin. Myös reikin opetukseni on tänään aivan erilaista kuin länsimaiselta pohjalta silloin aluksi.
Ihan avartava kierros on kyllä ollut henkisellä kentällä. Otan sen kuitenkin jälkikäteen myös kokemusrikkautena. Se oli mahdollisuus tutustua aika lyhyessä ajassa kai suunnilleen koko kenttään hurjimpine ilmiöineen.
Ainakin se tuli sisäistetyksi myös, että siinä mitä hoitaja tai opettaja sanoo, on todella suuri vastuu. Voi myös olla viisasta olla hiljaa. Kaikista edellä mainituista syistä teen hoitoon tuleville – ja vastaanotan itse – mieluiten sellaista ei-dualistista ja hiljaista hoitoa, josta en paljoa tulkitse.
Reiki on huikea menetelmä mielen hiljentymiseen ja rauhalliseen elämään, kun sen ensin ymmärtää edes suunnilleen oikein. Meistä monilla ei ole ollut ihan suora polku siihen.